Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Nyt istuu huuhkaja sun olallasi ja tietää syksyä ja surun aikaa. Oi runoilijat ajan tulevan, te meitä haudoissamme muistakaatte. Te soihdun kauemmaksi viedä saatte ja laulun löydätte te suuremman. Niin kerran ihmiskunnan Kaanaahan vuossatain korvesta te kulkekaatte, te voittajat, myös sinne kantakaatte, mit' uneksimme yömme aikahan.
Oliko hän yksin? 2:NEN PAIMEN: Väinämön jälessä astui itse Seppo Ilmarinen KANSA: Hän, joka tulen kadotti? 2:NEN PAIMEN: Sama miesi. Sillan päässä Väinö taaksensa katahti. sepolle ojensi soihdun, sanoi: »Saata kansalleni! Minä kuljen kukkulalle ilmoja tähyämähän.» Erosivat. Me lähimme min käpälät alla kesti juoksemaan kohin kotia. Täss' olemme. Kaikk' on totta. 2:NEN ja 3:S PAIMEN: Kaikki totta.
Vaiti ollen ystävät seurasivat häntä vanhan puun vastaiselle puolelle ja näkivät siellä ihmeekseen leveän avoimen haudan, jonka suulta kansikivi oli vieritetty. Haudan pohjalta loisti aavemaisesti soihdun valossa kolme pitkää, valkeata luurankoa. Sitä paitsi näkyi siellä ruostuneita aseenpalasia, keihäänkärkiä ja kilpiä. Miehet katsoivat hämmästyneinä vuoroin hautaan, vuoroin vanhusta.
Panu otti soihdun hänen kädestään, taittoi kolme oksaa saunan edessä olevasta suuresta kuusesta, joka sanottiin siihen muinaisina aikoina pyhältä vuorelta istutetuksi ja jossa talon kotihaltija asui ja virkkoi: Toimituksen tehtyään astui Panu miehineen soihtujen keskitse tupaan. Siellä olivat naiset valmiina vastassa auttaakseen miehiä vaatteiden riisunnassa.
Siin' asuu ylväs sielu, johon syvä niin viisaus pantiin, että totuus totta jos on, ei toinen siihen noussut tietoon. Sen soihdun loimon liki tässä näet, mi lihaan liitettynä ilmi enin on tuonut enkelien työt ja luonteet. Valossa tuossa pienemmässä hymyy se puolustaja kristillisten aikain, min oppi paljon Augustinust' auttoi.
Aarnikotka ilman alla liiteleikse, laateleikse, etsivi elosijoa Lapin tuiman tuntureilta. Virvaliekki yksin yössä vilkehtivi, välkehtivi, singoten sinisen soihdun matkamiesten pään menoksi. Ukon lintu linnastansa tulen allansa näkevi, sama itsellä salama rinnassansa rohkeassa. Hiiden liekki yksin yössä läikehtivi, väikehtivi, kutsuvi kumartajaansa, ottajata onnenkullan.
Mutta ennenkuin he pääsivät holviin saakka, täyttivät sen Draken pakoilevat miehet. He seisahtuivat neuvottomina. Seinäpylväs suojasi heitä ohiryntäävältä ihmisjoukolta. Soihtuja alkoi liikkua pimeässä. Ja soihdun valossa Elli näki isot, valjastetut vaunut keskellä pihaa.
Vanhus antoi soihdun Totilalle ja asettui vastapäätä Tejaa kalliolohkareelle. Muut kolme viittasivat käsillään jäähyväiset ja lähtivät kaupunkiin päin totisina ja ajatuksiin vaipuneina.
Kas, kuin kateet juovat Idässä tuolla pilven kulmaa päärmää! Yön kynttilät jo sammuu; virkku päivä Varpaillaan yli sinivuorten nousee. Jos lähden, eloon jään; jos jään, niin kuolen. JULIA. Tuo valo päivän valoa ei ole; Se ilmanäky vain on, päivän luoma Sinulle soihdun kantajaksi yössä: Ja näyttäjäkses tiellä Mantuaan. Oi, viivy: viel' ei ole pakko mennä.
On totisia tuumia tekeillä huomenna, ja silloin ei saa naista lähestyä, onni menee, sen tiedät. Ethän karhun ajoon aikone? Suurempi peto karjaani vaanii. Kylvettyä saatteli Ilpotar Panun taas soihdun valolla pirttiin. Siellä otettiin hänet riemuhuudoilla vastaan. Kuisma oli matkalla miettinyt runon kaikista markkinamatkan tapahtumista ja lauloi sitä parhaillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät