Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
VAINIKKA. Sohvi, sinäkö se olet? SOHVI. Minäpä niinkin. VAINIKKA. No terve, terve! SOHVI. Kuinka olet tänne joutunut? VAINIKKA. No tulinhan SOHVI. Tule tänne kyökkiin juttelemaan. Täälläkös on soppaa, hilloa ja seleetä sekä tupakkaakin vähäsen. Neljästoista kohtaus.
Juoksin tahallani, tuodakseni teille tiedon niin pian kuin mahdollista. IMPI. Tuliko hän? SOHVI. Kuulkaa sitten, kun minä kerron. Ehkä mä saan istuutua sentään. IMPI. Istu vaan. SOHVI. No, niin. Minä menin rantaan. Kävelin, kävelin siellä kauan aikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan. IMPI. Mitä sitte turhia loruatkaan. SOHVI. Odottakaahan toki. Kärsivällisyyttä!
Vihdoin oli kahvi valmis, ja tuo pieni seura istui ruohostoon valkoisen pöytävaatteen ympäri; tarjoukset maistuivat kaikille hyvältä, paitsi Greetalle, joka mielenliikutuksen tähden ei voinut mitään nauttia, ja äitille, jonka mielestä ei mikään ollut niinkuin piti; kahvi oli liiaksi kiehunutta ja Sohvi oli kömpelö tyttö ja sen lisäksi vielä vähän nenäkäs.
Sohvi oli nyt päässyt ripille; hän puuhaili ja askaroitsi aamusta iltaan ja hänen täytyi sen lisäksi joutohetkinään harjoitella pelaamaan tuota jäykkää ja ikävää sakkipeliä.
IMPI. Mitä hän tiesi? SOHVI. Mutta älkäähän keskeyttäkö, neiti! Komea poika, terve ja pulska, vähän partaa leuassa. IMPI. Hyvin mahdollista! SOHVI. Ja mustat komeat viikset. IMPI. Juuri niin! SOHVI. Iältään noin 25:n vuoden ikäinen. IMPI. Ei hän ole kuin 21:n vanha. SOHVI.
SOHVI. Ja näytti, kuka se Tuovila oli. Minä menin hänen luokseen ja sanoin teiltä terveisiä. Ja hän?... SOHVI. No, hänkös riemastui ja sanoi menevänsä asumaan seurahuoneelle. Lähetti teille paljon terveisiä ja pyysi teitä kirjoittamaan itselleen, milloin hän saa tulla teitä tervehtimään. Lisäsi vielä, että hän ei saa hetkeäkään rauhaa, ennenkuin pääsee teidän puheillenne. IMPI. Niinkö hän sanoi?
Anna Sohvi, Pölläkän nuori, verevä tytär souti, vanha emäntä, Heta, piti perää. Aurinko paistoi ja Kallavesi heitä iloisesti tuuditteli. »Tuolla tulee suuri laine, tuolla, tuolla oikein vaahtopää.» »Ei se meitä tavoita.» »Tavoittaa, nyt, nyt.» Hanna pidätti henkeään. Ylös keikahti vene, ja alas sitten taas. Hei, kuinka tämä oli hauskaa!
Ja tytöt lauloivat laulun toisensa jälkeen. Anna Sohvi katseli heitä oikein ihmeekseen. Niin hyvästi osasivat laulaa, vaikka vielä olivat noin nuoria. Ja taas hän uudelleen heitä katseli. »Jokos näillä neitosilla sulhasia on?» »Eihän nyt arvon!» Tytöt katsoivat toisiinsa, nauroivat ja kävivät hämilleen. »Olettekos miten vanhoja?» »Olga ja minä olemme täyttäneet kuusitoista.
Lieneekö kuinka kovasti häneen rakastunut? Kylläpä tulee hauska nähdä heitä yhdessä. Herranen aika, sentään: kihloissa kahdeksantoista vanhana! Jos hekin jo kahden vuoden päästä ? Eihän toki hyi! Semmoista ei voinut ajatellakaan. Anna Sohvi oli heitä paljon suurempi ja vanterampi. Oikeastaan olisi luullut häntä koko joukon vanhemmaksi. Mutta eivät hekään sentään niin aivan lapsia olleet enää.
Mitä siinä tyhmyyksiä latelet! Tuovilako sinun... SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies. IMPI. Siitäkö sinä puhut! SOHVI. Enhän minä tällä tavoin pääse koskaan Tuovilaan asti, kun te aina keskeytätte. IMPI. No jatka, jatka! SOHVI. Tämä merimies se sitten kertoi, että oli sitä tullut laivalla eräs nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen. IMPI. Jumalan kiitos!
Päivän Sana
Muut Etsivät