United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sohvi ei tosin enää ollut nuori eikä kaunis, mutta Kusti oli syystä kyllä arvellut, että tokkopa tuota enää sen kauniimpaa saaneekaan, ja Kusti tiesi sitäpaitse, että Sohvi oli piikana palvellessaan säästänyt rahaakin toista sataa markkaa, toiset sanovat olevan kolmattakin sataa.
Kuusitoista vuotta ensi kesänä seitsemäntoista ja sitten vuoden päästä saman ikäisiä, kuin Anna Sohvi nyt. Ja entä jos kumminkin silloin ? Toinen tai toinen. Oliko se niin mahdotonta? Kuinka omituista ajatella. Että kahden vuoden päästä saattaisivat jo olla kihloissa ja sitten aih, mitäs nyt semmoisia. Vene töyttäsi rantaan. Eväsvakat ja vaatenyytit nostettiin maalle.
Ja muista, että sunnuntaisin, kun tulet kirkosta, pistäyt katsomassa vanhaa Leenaa, siitä hän pitää hyvin paljo, äläkä myös unohda antaa Loonalle, torpparin vaimolle, kaakkua joka kerta kun meillä leivotaan ja vähän ryynijä ja lihaa silloin tällöin; ja hautoja, Sohvi, niitä tulee sinun myös hoitaa ja minun tähteni joskus kiehkuralla koristaa."
Arvaatko sinä keneltä se on... No-oo? Ka Sohvilta! Ka keneltäkäs se muulta. Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää säätä. Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
»Näinhän meillä on pienet paikat», hän puhui, »ja vaillinaista kaikin puolin. Mutta ehkä hänessä toimeen tullaan yhtähyvin.» Selvästi näkyi, ettei hän sitä epäillytkään. Tyttöjen teki mieli mennä tupaa katsomaan. »Mutta siellä on miehiä», muistutti Olga. »Ilkiämmekö mennä paljain jaloin?» »No mitä se tekee, tulkaa vaan pois», tuumaili Anna Sohvi.
Hannakin koetti teroittaa silmiään. »Ihmisiäkö siellä on, vai elukoita?» kysyi isäntä vielä. »Eikö liene», alkoi Anna Sohvi, mutta Hanna keskeytti huudahtaen: »Olga ja Betty!» Ne ne olivatkin. Mitä kummaa ne taas näin myöhään siellä keikkuivat. Anna Sohvi veti kiivaammin airoja; vesi oikein sohisi kokkaa vasten. Tultiin rantaan. Olga ja Betty tarttuivat veneen laitoihin ja auttoivat heitä maalle.
Jälkeen puolisen juostiin hippasilla ja leikittiin »lainaa tulta». Sitten illempana, kun Anna Sohvi sulhasineen ja pikku Erkka tulivat mukaan, tanssittiin piirihyppyä ja sitä kesti myöhäiseen yöhön asti. Oli niin hauskaa, niin hauskaa, ettei ennen milloinkaan. Kuinka paljon tytöillä riitti puhumista, kun pääsivät kamariinsa!
Mutta Kustiapa ei naurattanut, hän kuunteli naama nolona ja huulet lerpallaan ja koetti aina sekaan selittää, että elähän mitään Sohvi, lähdenhän minä sinun kanssasi. Mutta siitä Sohvi yhä syöntyi, vannoi pyhästi, ettei hän sinä ilmoisna ikänä ilkiäsi silmiin katsoa tuommoista.
Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oikealla seinällä oli sänky, vasemmalla penkki, ikkunan alla pöytä ja sen kahden puolen tuolit; siinä huoneen koko sisustus. Tytöt katselivat ihastuneina ympärilleen ja Anna Sohvi oli tyytyväinen.
Mutta onko mokomaa ennen nähty? Kuulkaa nyt muutkin, minkälainen se on elävä. Kun kaikki jo selväksi oli puhuttu minun kanssani ja sovittu, että lauvantaina pappilaan ... niin elä muuta kuin toista kosimaan... Sai Kusti kuulla kunniansa ja nauruun rämähti kerran kertansa perään koko kirkkorahvas, kun Sohvi oikein purki sydämmensä oikeutetun vihan ja kauhun.