Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja niinkuin Saara. Juopuu. No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni. Luukas... Sohvin oma Luukas...
Suurella kunnioituksella tytöt katsoivat Anna Sohviin, joka loistavin silmin heille hymyili. »Ja kaksi vuotta ennen hän sen jo olisi tehnyt, ellen minä pannut vastaan. Hupsu! Tietäiskö sitä nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanhana miehelle menisi. Ikään kuin ei siihen iloon vähemmällä ennättäisi.» Anna Sohvi se vaan nauroi ja kuunteli.
IMPI. Hiljempaa! Täytyyhän minun. SOHVI. Niin, se rakkaus, se viaton, herttainen rakkaus, se se vasta opettaa valehtelemaan! IMPI. Mutta kiiruhdappas nyt. SOHVI. Kyllä, kyllä! Kuudes kohtaus. No vieläkö se Sohvi on siinä. Mitä tämä on? IMPI. Rakas eno, älkää hänehen suuttuko.
Ja kun Sanna itse karsinan nurkasta tuli esiin komeana ja kainona ja istui siihen viereen keskustelemaan, niin ajatteli jo Kusti, että vaikka jo tänä iltana lyötänee tuumat lukkoon ja käytänee rovastin puheilla, niin hän ei pane vastaan, nostakoon Sohvi sitten minkä mellakan tahansa.
Sohvi, ja luet minulle sanomalehtiä." Vaan Margreta astui reippaasti polkua myöten, joka vei ruispellon läpi kirkkomaahan; sieltä täältä poimi hän kukan ja liitti sen kukkavihkoon. Kirkkomaa oli mitätön, huonosti hoidettu ja rikkaruohojen peittämä; ainoastaan siellä täällä näkyi jälkiä rakkaasta ja huolellisesta hoidosta.
Virstan verran oli astuttava metsäpolkua, ennenkuin perille tultiin. »Mitähän, jos riisuuntuisimme paljain jaloin?» »Tosiaankin!» Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja kengät jaloista pois. Ne työnnettiin nyyttien sisään ja sitten koeteltiin astua. »Ui, ui, ui, pistää, pistää.» »Ei se mitään», kehoitti Anna Sohvi, »pian siihen tottuu».
Hanna oli niin valtavassa mielentilassa, että sydän vavahteli ja koko ruumis. Koetti hillitä; ei voinut. Painui kokkaan alas ja joutui toiseen maailmaan; ei tiennyt mihin eikä huolinut sitä selville saadakaan. Isännän rauhalliseen puheesen hän vihdoin heräsi. »Mikähän se liikkuu, tuolla rannalla?» He olivat jo kotia lähellä. Anna Sohvi taukosi soutamasta ja kääntyi katsomaan taakseen.
SOHVI. Juuri niinkuin sanoin. IMPI. Hyvä, kiitoksia vaivoistasi. Minä kirjoitan kohta kirjeen valmiiksi; viethän sinä sen hänelle? SOHVI. Ka, miks'ei! Mielelläni juoksen minä, neitiseni, teidän asioillanne. Toinen kohtaus. IMPI. Hän siis vihdoinkin täällä; vihdoinkin pitkän odotuksen perästä! Mimmoiseksi lienetkään muuttunut, armahani, näinä viitenä vuonna?
Eto mies, kiljui Sohvi, kun pääsi jutun perille, vai semmonen sankari! Toista kosii! Minun kanssani jo aikoja on kaupat tehnyt, kihlat vaihtanut ja siellä minä hänen savupirtissään jo viikkokausia olen päivät raatanut ja yöt... Ja nyt tämä huijari jo toisen kanssa on menossa kuulutuskirjaa ottamaan, tässä juuri, jopa portailla ihan menossa.
Sohvi oli suostunut, ja jo joulun alla pari viikkoa asunutkin Kustin pirtissä, järjestänyt taloutta, korjaillut vaatteita ja sensemmoista puuhaillut. Ja hyvin tuo oli tuntunut käsistään tekevältä ja muutenkin laatuihmiseltä. Nyt oli pantava kuulutuksiin ... mutta se ihme, missä se nyt virkaili.
Päivän Sana
Muut Etsivät