Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
ROUVA AHLBOM. Tulehan ensin tänne likemmäksi kumminkin, että kysyn sinulta jotain. Kuulehan : joko hän kosasi? ROUVA LINDEMAN. Niin, joko hän kosasi? FANNY. Kuka? ROUVA RANK. Tohtori Broberg tietysti, kukas muu? ROUVA PENTTINEN. Sitäkö luulette, että hän sanoo. Ei meidän Vannylta niitä asioita kesken saa tietää ei oma mammakaan. ROUVA LINDEMAN. Meille voit sanoa
Sitäkö sovintoa kukkuivat käköset, sitäkö linnut visertivät? Ja tämä ajatus täytti miesten miettiväin mielen: Tänne tulemme, täällä uutta Kiesusta kumarramme ja häntä hyvitämme, kotona vanhoja haltijoitamme palvelemme, pahastumasta estämme! Ei siitä toinen toiselleen virkkanut, kukin sen omana aatteenaan niin mielessään päätti ja salaisuutenaan säilyttää aikoi.
Minä tarkoitan, sitäkö se on, mitä he ovat, jota mekin olemme? Sitä se on, mutta sillä erotuksella vain, että kun me vasta olemme oppipoikia, tuskin sitäkään, he ovat jo mestareita itsensä tuntemisessa ja itsensä hillitsemisessä ja omantuntonsa tottelemisessa ja sen käskyjen toteuttamisessa ne ovat vanhoja ja viisaita ja kokeneita ne ukot. Mutta meidän täytyy saada tietää lisää, oppia lisää.
"Joko sinä sitte silloin tiesit, että näin pahasti piti käymän". "Minä en tietänyt mitään, en yhtään mitään; minä tiesin ja tiedän vaan, mikä on järki-ihmisen tekoa, ja anna minun viimeinkin olla rauhassa". "Eikö sinua haluta mennä äitisi luo? Hän valittaa ja on vallan äkeissään". "Mitähän minä hänen luonansa tekisin? Sitäkö, että hän vielä enemmän porahtaisi tullessani?
MARGARETA. Ja sitäkö te kaupunkilaiset uskallatte vaatia? YKSITYINEN. Hookon kuningas on hänet tuominnut Oslossa. TOINEN. Joka miehen velvollisuus on hänet surmata. MARGARETA. Minä olen kuningatar; minä käsken teitä lähtemään täältä pois! ER
Sinä syökset itsesi onnettomuuteen, Topra, ja viet nuo toiset mukanasi TOPRA-HEIKKI. Sitäkö sinä hätäilet? Ooh, mitä vielä! Ei tässä vaaraa ole, tuskin tuleekaan. Pakenetko sinä minua? Kuule, tyttö! Jos sinä kauvan vehkeilet, niin sieppaan sinut syliini. MATLENA. Mene pois! Kuinka voit ruveta ilveilemään heti samassa kuin puhut niin tärkeistä asioista. Mene, ja anna minun olla.
Vaari nauraa hohotti sydämmellisesti rakkaalle Hinkillensä. Katos, katos, hoki Hinkki taas, harmistuneena ja kihelmöivin sormin osotellen aivan suojattomia rikkauksia kivimuurien ikkunoissa, pankkipalatseissa ... ja pani tuskitellen: aih, aih! kuten tapansa oli saadessaan jotain oikein tyhmää todistaa. Sitäkö mustatukkaa ne vaan uskovat? sanoi vaari, tahtoen ottaa osaa Hinkin huoliin.
No, mitä maailman päivinä sinulla nyt onkaan? JOHANNA. Eihän täällä vain ruvettanekaan pitämään pahaa elämää tänä iltana? Minua jo alkaa pelottaa. RISTO. Pahaa elämää. Kissa vieköön. Sitäkö varten sinä noin totiseksi kävit.
UUNO: Ensin puhella kaukaa, sitten lähempänä, sitten koskettaa kättäsi, sitten hyväillä sinun tukkaasi, sitten... LEENA: No ja mitä sitten? Suudella sinua ja puristaa rintaani vasten?... Sitähän minäkin tahdon. UUNO: Sitäkö sinäkin tahdot? Sinä puhut nyt vähän toisin kuin viimeksi. LEENA: Taidan puhua. Ja niin puhunkin. En tiedä miksen sitä sinulle tunnustaisi.
Levonen katse oli ollut niin rehellinen ja nöyrä, ja hän oli ollut kaunis niinkuin nytkin. »Eikö ole sinulla mitään keinoa?» kysyi Esteri aivan tietämättään. »Rikas avioliitto?» sanoi Levon. »Sitäkö tarkoitat? Mitä se auttaisi? Maksaisin kaikki, entäs sitten?» »Minä en tiedä», sanoi Esteri. »Sinä tiedät», sanoi Levon, tuli ja polvistui Esterin eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät