Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Oi, minä ajattelen niin usein tuota poikaa. Kaikki olisi ollut hyvin, jos hän olisi ollut täällä meidän luonamme, hän olisi voinut poistaa niin monta ikävää hetkeä meiltä molemmilta." "Ja sitäkö sinä toivot?" "En, minä en sitä toivo, mutta, näet, minä vaan niin ajattelen."
Uteliaina ja silmät pyöreinä tutkivat he kirjailtuja lehtiä ja kuvia. Mitä sinä tällä teet? Minä luen siitä teille, kun kuunnellette. Reita avasi kirjansa ensi lehdet ja alkoi lukea maailman luomisesta. Pojat kuuntelivat haralla silmin, ja kun Reita oli lopettanut, virkkoi Nyyri: Sitäkö siinä on? Sitä ja vielä paljon muutakin.
Sitäkö varten, että rikkaudet kokoontuisivat yksiin käsiin. Jolla on, sille annetaan. Rikkaita kohotetaan, köyhiä poljetaan alas. AHLBOM. Uuden asetuksen pakosta se tapahtuu. Pikkukauppiaat eivät kumminkaan myy sitä tavaraa niin paljon, että heidän kannattaisi sitä varten pitää eri puotia.
"Herra Jumala", ajattelin minä, "onko lankeemus, rikos ja häpeä painanut tuon surullisen kuwan noin kauniiseen, ikäänkuin wiattomuuden esikuwaan ensin, ja sitäkö isäntä langenneen isänä suree, ja siitäkö tuo suru ja umpimielisyys koko talon wäkeen? oliwat kysymyksiä, jotka niinkuin salaman iskut leimahteliwat sieluni läwitse.
En sitäkään. Minä Pankrasius. Onko sillä kymmenen kategoriaa, eli yksikö vaan? Sganarelle. En, en. Minä Pankrasius. Vai sitäkö tahdotte tietää, onko johtopäätös syllogismuksen keskus? Sganarelle. En liki-maillekaan. Minä Pankrasius. Eli, tehdäänkö hyvää maailmassa hyvän itsensä, vaiko hyödyn tähden? Sganarelle. En minä Pankrasius.
HUOTARI. Missä päin sen on selkä? Mitä tanssia tuo on? Sitäkö kahden hengen äkkinäistä? HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on maha! Sama russakka joka oli Pietolan kamarin ovessa! KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla koskeen!
Ja kun hän hyvin iäkkäänä kuoli, kokoontuivat sekä rikkaat että köyhät, ylhäiset ja alhaiset hänen hautansa ympärille osoittamaan hänen muistollensa kunnioitusta. Mitä muuta tahdot vielä tietää Sammatin pojasta? Sitäkö, miten nöyrä, yksinkertainen, jumalinen ja ihmisystävällinen hän oli. Hän ajatteli aina, että muut olivat tehneet paljon enemmän kuin hän.
"'Minä kyllä pöytäsi tyhjennän, luota siihen, sanoi nuorukainen ja veti esille puukkonsa. "'Hei! Sitäkö sinä tahdot? sanoi toinen, hyppäsi ylös ja sylki kämmeniinsä. "Ja samassa hän riisti kirveen toisen talonpojan kädestä ja hakkasi yhdellä iskulla puuristin maahan; tarttui sitten kappaleihin ja viskasi pilkaten tunturia alas.
He, he, jos asia on sillä viisiin, naurahti hän, niin ei meillä ole mitään hätää. Ei mitään..! Taikka pannaan poika byggmestarin oppiin ... minulle... Hän saa tulla minun kanssa pykäämään ylös. Sitäkö sinä itkit? No ... saat sinä kyllä pitää nuo kengät. Nelma myönsi. Mutta kääpiön leikinlaskulle ja häkättävälle naurulle ei hän nauranut. Viimein sanoi hän vimmoissaan: Mihin minä joudun!
"Ja nyt olen palannut teidän luoksenne tänne kotiin, ja mielessäni on enemmän surua kuin voin sanoa teille tai selittää, niin tuskaa täynnä." Seurasi hiljaisuutta, ja sen kestäessä liikkui kapteenissa eriskummaisia tunteita: "Sitäkö ... sitäkö arvelet ... että me emme sinusta pitäisi ... emme sinun parastasi tahtoisi... "No niin! Voi olla, että taas myöhemmin en pidä tekoas aivan oikeana...
Päivän Sana
Muut Etsivät