Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Mitäpä minä sitä asettaisin!" virkkoi Esa. "Valpuri on nyt torpan tyttö eikä minun". "Niin, mutta sinun tyttönäsi hän on Hannulle luvattu", sanoi Sofia terävästi. "No niin", virkkoi Esa. "Siitä seurannee, että lupaus ei enään ole sitova, koska ei hän ole minun tyttöni. Sitäkö tarkoitat?"
"Oh! Sitäkö tarkoitat? Hän on enemmän hiljainen luonteeltansa, ja sen wuoksi pitää hän enemmän yksinäisyydestä kuin seura=elämästä.
Kun se Leppämäen isäntä houkutteli minua olemaan sen verran puhemiehenä, että tuumata sinulle, niin minä nyt, kun tuli luvatuksi, meinasin puhua, ennen kuin muut ennättää. Vai niin, sanoi Viija. Sitäkö se täällä käydessään teille puhui? Sitähän se puhui. Eikä se olekaan mitätön talo, paremmin rikastumaan päin ja joukot kirjan lukevia.
Hän yht'äkkiä herkistyi ja lämpeni, hänen tuli sääli häntä, hänen olisi tehnyt mieli tarttua häntä olkapäihin, pudistaa hänestä pois kaikki sellaiset luulot ja vakuuttaa... Mutta mitä hän olisi vakuuttanut? Sitäkö, ettei hän suinkaan ollut rakastunut neiti Liinaan? Eihän hän ollutkaan ... mutta miten hän voisi...? Hänelle tuli sanomaton halu olla iloinen.
»Vai sitäkö se olikin», ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt vasta hän täydellisesti käsitti rikoksellisuutensa. Jos hän ei olisi koettanut sovittaa, lunastaa itseään vapaaksi omasta teostaan, ei hän olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielä enemmän, Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitä onnettomuutta, mihin hän oli saatettu.
No, nyt on piru merrassa! Sitäkö hän luuli ? Ja minä kuin tarkoitin 1,000 m:kan vekseliä. Ja nyt minä olen kihloissa hänen kanssaan Kihloissa! Minä! Minä joka ! Taivas varjelkoon aivojani! Ulos, ulos koko talosta, muuten tulen hulluksi! Kymmenes kohtaus. Juonas. Neiti Kortman. Liisi. Rouvat. Juonas Onko neiti täällä? Ei tainnut olla sitä aivan hauskempaa laatua, jos Juonas oikein ymmärtää. Ai ai!
On kohteliasta syyttää kasvatusta KERTTU: silloin kun voidaan syyttää huonoa luonnetta. Sitäkö te tahdoitte sanoa? GRANSKOG: Ei saa noin arvata toisen ajatuksia. Elämä käy silloin sietämättömäksi. Nyt te esimerkiksi olette pilannut ruokahalun sekä itseltänne että minulta. KERTTU: Siis on meidän parasta lähteä. Soittakaa! GRANSKOG: En. Teidän täytyy hymyillä ensin.
»Vai sen se on... Jo tuo sitten joutaisi hänkin siitä vanhempiensa luota pois... Olisi tuossa työväkeä jo hänettäkin... Ja eikö tuo Jussi Vatanen sitä aikonekin?» »Sitäkö Hyvärisen tyttöä?» murahti taas Antti kuin unissaan puhuen.
Ja hullummaksi asia vain kävi, vaikka hän tarkoitti parasta ja hellävaroen koetti päästä häntä lähemmäksi. Häntä harmitti, että hänen noin oli kautta rantain täytynyt urkkia ja tutkia Tobiesenia päästäkseen selville siitä, mikä oikeastaan oli hullusti. Hänen ajatuksensa kiersivät joka suunnalle. Eihän hänellä vain ollut mielitiettyä, johon hän oli rakastunut! Sitäkö hän ehkä sureskeli!
«No, mutta mitä sinä tahdot; ymmärtänethän, että minulla on muuta tehtävätä kuin tässä jutella sinun kanssasi. Sano, mitä sinä tahdot!« «Ja sitäkö kysyy kreivi G. Katrilta? Mitä hän tahtoo, hän, joka kahdeksatta vuotta on kärsinyt enemmän kuin tuomittu helvetissä!« Kreivi pelästyi. Katrin ääni oli hänen ytimiinsä saakka tunkeunut. Kreivi silmäili häntä tarkemmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät