Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen, Mullassa maatakseni uneni ikuisen. Nauru ja itku. Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten. Poro minun pölysi polvilleni, Heliätä hiekkoa helmoilleni. Menin minä siitä siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi. Siskoni vei mua kamarihin käymään, Toi sitte ruokaa ja käski mun syömään.
Ne olivat nyt kuin erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt. Korpivaaran Karilassa. »Veli kullat, veikkoseni, kanssa siskoni suloiset, Kontojärven kaunottaret!»
Kalervonkin heimo kaatui Sankarissa viimeisessä. Minä, sorretuin sydämmin, Kalevalan koito impi Surmalt' armoa anelen Miksi säästätte minua? Siskoni, sorea, armas, Sydämmeni mieltä nouda. Myöhäistä! KAUKO. Sinua, Anja, Säälin, hellin ja rakastan, Mikset lohtuisi suruista, Tämän metsästä tapasin, Pakohurtan! Nainen väisti. Elä mulle, seppo kulta, Kosta Kullervon tekoja.
"Ei se käy laatuun", sanoi hänen isänsä, "tuo toimi on kovin vaarallinen sinulle. Sinä olet kovin nuori ja virta on kovin raju. Ilman minutta et saa lähteä tuommoiseen vaaralliseen yritykseen. Minä tahdon seisoa rinnallasi." Poika tahtoi estää isän apua. "Jos minulle käy pahoin, ei minun siskoni kadota niin paljoa", sanoi hän, "minä en vielä kykene tekemään mitään heidän hyväksensä.
Tämän Marian surun ja vetistyneet silmät huomasi hänen nuorin veljensä, Heikki, ja kysyi: Mitä sinä, siskoni, itket? Tahtooko Markkulan Juuse sinut väkisin viedä? Melkeinpä kyllä, vastasi Maria.
«Ja kun olen raivannut itselleni uran», jatkoi Henrik, iloisesti suudellen äitiään kädelle, «ja saanut oman kodin, silloin, äiti, pitää sinun tulla luokseni ja jäädä luokseni, eikö niin?» «Ja mitäpä isäsi siitä sanoisi?» kysyi äiti yhtä iloisesti. «Oh, onhan hänellä kaikki siskoni hoitamassa hänen talouttansa, ja...» «Aiotteko istua täällä koko yön valvomassa?» kuului ääni ovesta kysyvän.
"Niin, kyllä me olemme hyvin onnettomat", sanoi Ebba, luoden uneksivan, ikävöivän katseen Gabriellen tukkaan, "luulen, ettei löydy montakaan tyttöä, jotka olisivat niin onnettomat kuin me!" "Pienet siskoni!" sanoi Gabrielle, joka, pantuaan pois kampuunuttunsa, istui Mimmin ja Ebban väliin ja kietoi käsivartensa heidän vyötäisilleen, "olemme todellakin hyvin onnettomat.
"Kuka hän on?" "Hän on minun pikku siskoni Irma." "Minkätähden hän seisoi portilla? Miksi ette tulleet yhdessä sisään?" "Niin, hän seisoi siellä katsomassa, ett'ei meitä vakoiltaisi. Me tunnemme kyllä tehtaan, ja mamma tietää, ett'emme me ole tyhmiä."
Oi Jumalani! olihan hän siskoni; hän on vieläkin pitäisikö hänen turhaan huutaa minua avuksensa? Nyt riennän alas äitini luokse, ja...» Petrea otti hattunsa ja nuttunsa. «Tyyntykää toki vähäsen Petrea neitiseni. Minä sanon ettei sovi lähteä sillä tavalla. Kiesit eivät kestä koossa. Olen itse koettanut niitä, Jumala paratkoon. Te ette voi matkustaa niillä.»
Vanhemman siskoni ja minun sanottiin paljon rakastavan toisiamme, jopa kerrottiin ettemme voisi elää ilman toisiamme; meitä mainittiin hellien siskojen esikuvaksi, ja vähitellen me uskoimme sen todeksi, kun alinomaa saimme kuulla niin vakuutettavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät