Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mutta Aappo ei sallinut Simolle mitään tehdä, sillä, hän sanoi: "Minä en ole tohtorin kirjaa lukenut, en siis ymmärrä tätä tautia, enkä salli kenenkään häneen kajota." Niin jäi Simon paraneminen omaan varaansa. Aappo ei estänyt Simoa mistään. Katsoi vaan, että hän ei saanut mitään vahinkoa tehdä itselleen eikä muille.
Varsinkin minä noiden lasten vuoksi kehoittaisin Simoa jotakin heidän eduksensa koettamaan." Simo tiesi hyvin että vaimollansa oli hyvä tarkoitus ja että hän puhui äidillisestä rakkaudesta; hän ei siis nyt enää hennonnut vastustaa tarjousta, vaan pani vaatetta päälleen ja lähti Luhtisen kanssa kylälle. Koko päivän odottivat kotona äiti ja lapset isän kotiin tuloa.
Mutta Topias läheni Simoa ja lausui kovalla äänellä: "Paljonko tahdot lisää rahaa, että luovut lapsesta niinkuin eronmyönnytyksessä seisoo? Suurenko summan tahdot? Sano!" "Kymmenentuhatta." "Kirjoita sitte vaan nimes; rahat saat paikalla." Simo istui jälleen kirjoittamaan ja painamaan sinettiään nimensä alle.
"Kirjoita Tapani tulemaan vankkureilla ja luokkavaljailla." "Naura vaan, parempi katsoa nauravan suuhun kuin... Sinulla on silkkiliina päässäsi, minne...?" "Mennään Simoa vastaan." "Näin aikaiseen!" "Tänään hän tulee aikaisemmin. Eikö hän ole puhunut sinulle..." "Ei Simo enää kykene mitään järjellistä puhumaan. Hän on niin onnellinen." "Onko hän niin onnellinen?"
Hän taas kaatui pitkälleen tainnoksiin. Maailma lellui niin oudosti hänen silmissään sinne ja tänne. Joka hetki hän luuli putoavansa. Huusipa jo apuakin, pitelemään kiinni itsiään. Korvat ne soivat, että olisi luullut sata posteljoonia ajavan sivuitse. Pari miestä tuli kirkolta päin ajaen pitkillä lavettikärrillä, ottamaan Simoa.
Hyvän aikaa kestitystä hyväkseen käytettyänsä alkoi vieras pyytää Simoa olemaan hyvän ja saattamaan häntä pois. "Olkaa aamuun asti, niin sitte minä lähden saattamaan" ... sanoi Simo erinomaisen nöyränä. Vähän ensin vastusteltuaan suostui vieras viimein Simon ehdotukseen.
Kun tämä vaan ei päätämme höyryttäisi kuin viinapannun hattua. Jaakko. Juokaat vaan tekin, herkkä-korvaiset hovirouvat, kihmaiskaa, jotta korvanne soipi kuin huilu ja pasuuna! Laulakaa ja tanssikaa, te levottomat heinäsirkat! Hyppikää, te tervatepot ja piimäpirkot! Reetta. Musiikki vinkuu mun korvissani kantapäästä kiireesen asti. Sere. Kaksi Simoa näkyy mun silmissäni, kaksi kaunoista Simoa.
Väsyneenä näistä kaikista mietteistä vanhus viimein nukahti uneen. Aamulla häntä ystävänsä lehmipaimen herätti ja jokseenkin langenneella nenällä ehdoitti että palattaisiin hänen kotiinsa tuonne nurmikolle joen niskassa. Paimen pyysi anteeksi, ettei päällikkö tänä aamuna joutanut päästää Simoa puheilleen, koska oli niin paljon puuhaamista läheisen taistelun tähden.
Ei hän vielä saanut sanaakaan suustansa. Kun kirkkomiehemme näkivät, että mies sillä tavalla siitä virkeni, niin emäntä ja isäntä läksivät sanaa viemään kirkolle, ja Matti läksi hurjaantunutta hevosta jälestä ajamaan, Helka jäi yksinään viruttelemaan Simoa vedellä. Hän kävi aina kastamassa nenäliinaansa vedessä ja sillä siveili Simon otsaa ja kasvoja. Siitä Simokin alkoi vähä kerrassaan virvota.
Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sinä ikänä, kuuna kullan valkeana juone näitä juomisia, kuin ma saan nähä omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimistä, toinen vieläki kesempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät