Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Mestarin housutko ne ovat tässä naulassa? Ei ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat Simo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu, seppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri? Eipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin sitten tämän Pentin matkaan. Vai sen verran sinulle vain kuuluu. Sen.
Kaisa heidän mielestään vielä ikäänkuin muka ilkkui, sanoessaan: »Niinhän minä neuvoin Tikkalanvaaran Holopaistakin, kun siltä pääsi härkä karkuun, että ota kauroja vakkaan ja pyydä sillä ja helisytä jyviä vakassa, niin kyllä se tulee. Ja sillä lailla se Holopainen saikin härkänsä taas nuoraan ja möi sille lihakauppias Kinnuselle, joka osti Simo Tuunaisen talon.»
Akat kinailivat keskenänsä siitä, missä muka Simo olisi juonut itsensä humalaan. Toiset tiesivät, että hän pitää kotonansakin aina väkevää. Oli pitänyt muka aina isän hautajaisista asti. Kukapa häntä oli kieltämässä, vaikka kotonaankin joisi, kun äitinsäkin oli jo kymmenkunta vuotta maannut maan povessa. Nyt hän oli isäntä itsensä.
Juuri näitä miettiessään, kuuleekin Martta-muori askeleita portailta; joku astui porstuaan. Hän pisti neulansa kankaaseen ja lähti porstuaan. Näkeepä kaksin tultavan: Simo seisoo porstuassa ja hänen takanaan vieras, hatuton mies huovikkaissa. Martta tunsi heti miehessään viinan hajun. Aivan oikein, arvelee hän, nyt se on ollut omilla teillään.
Jos semmoinen taistelu jo on niin kauhistava mielikuvituksessa, miltä se, luulette te, on tuntuva todellisuudessa?" Hanskuri oli ääneti. "Minä kysyn toistamiseen: mitä te arvelette?" "En voi muuta kuin surkutella teitä, Conachar", sanoi Simo.
Saivat siitä syöneeksi; eukko korjasi ruuan ja rupesi kuulustelemaan vierasta: Mistä kaukaa vieras on? En minä ole näiltä tienoilta. Kuinkas sinä tielle jouduit? Minä en saa sanoa. Kukas sinut ryöväsi? Minua on Jumala rangaissut. Noin alastiko sinä istuit? Näin alasti vaan istuin ja palelin; Simo näki minut ja armahti: riisui päältään kauhtanan, puki sen päälleni ja käski tulla mukanaan.
Et huolehdi, et ikävöi näitä maita, joissa autuaimmat ajat, onnellisimmat päivät olet elänyt; kasvat vaan joka suunnalle, niin että on oikein vaikea tuntea sinua samaksi Simoksi... Minä surisin, niin että kuolisin, jos täytyisin jättää kotikynnyksen. Mutta sinä näytät siltä, kuin olisi koko maailma sinun." "Mies saa köyhtyä, mutt'ei laihtua", vastasi Simo.
"Enpäs tiedä... Kyllä sitä tähän aikaan on vaikea semmoista miestä saada." "Etkö sinä Simo käy minun kanssani yhteen kauppaan? Käy pois! Sittehän meitä jo olisikin kaksi." "En tiedä Tokkopa tuo maksanee..." "No, nyt elä virka mitään, tiedänhän minä, kun juuri tulen hintojen luota.
"Kyllä ne ovat vähän toista, kuin meidän tupinakiessit... Ah, kun minä istua kekotan niissä ja sitte kun sitä mennään Jalkalaan, niin kyllä pitää Jalkalan tyttöjen ja hää-tyttöjenkin sydäntä vähän närästellä... Mut' kyllä se olis' sentään komeampi, jos se Simo hankkisi semmoiset ajopelit, kuin kirkk'herrallakin on kirkossa käydessä.
Vaan enin kirveltävästi oli löylytetty Ryty-Pauhua, joka kiroili ja koston vimmaa korpehen puuskui. Kohtapa pois pakeni peloittavasta korvesta tämä ruunun voima ja rauhoittui taasen metsän hajoitettu haltijalauma. Vaan hätä häilytti myös Sereä ja Reettaa, koska Simo puhkuen ja verisenä palasi kamppailusta. Kiinteästi tarttui tyttö sulhonsa takkihin ja tyttärensä liepeihin likistyi äiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät