Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hieman siintää tähtiparvi Tuolta sinipilven takaa, Otava ja "kauriin sarvi" Vielä hunnun alla makaa, Väinön miekk' on huotrassansa, Pohjan tähti piilostansa Toki hieman pilkistää. Nuorille. Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten, Jotka nyt arkana miettii, missä se oikea polku!
RICHARD. Hoi, toinen ratsu! Side haavalleni! Kies' auttakoon! Vait! Se vaan oli unta. Pelokas tunto, minkä tuskan tuotat! Kah, liekki siintää! Sydänyö on synkkä. Pintaani kylmä kauhun hiki karmii. Pelkäänkö? Itseäni? Muit' ei täällä. Richardia Richard rakastaa; se tietää: Minä olen minä. Murhaajaako täällä? Ei, on: min' olen täällä; pakoon siis! Ketä? Itseäni? Hyvä; mistä syystä? He, kostaakseni. Kelle? Itselleni? Ah, rakastanhan itseäni! Mistä? Hyvästäkö, jot' itselleni tein? Ei, ei! Ma ennen itseäni vihaan Pahuuden töistä, joita tein ma muille. Min' olen konna. Valett'! Enpä ole.
Siell' lehtinen kauhtana ain' On hartioill' unisen koivun, Ja ainian lempeillä kunnailla läikkyy Vaimot helluntain. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon. Siell' laaksossa vainion all' On keväinen, viherjä niittu, Mi herttaisess' hämäräss' ainian siintää Keltaisin kukkineen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
Kuultaa merenpohjan yöstä haaveen kummat kultakennot, helaa meri-menninkäisten simapillein äänet hennot. Herää loihtuun, syttyy hehkuun kivettyneet kaunomuistot, halki kuolon kuvastimen puuntaa koralliset puistot. Siintää simpukkaiset riutat sydämestä synkkäin vetten, kimmeltävät kimalaiset niinkuin etsinnässä metten. Soiko ilma? Vaiko täällä sielussa vain outo jokin?
Tekee mieli toivomaan, että iloisampi, valoisampi ja onnellisempi tulevaisuus tällekin kansamme osalle siintää. Mutta tulkoon se tulevaisuus ainakin yhtä kunnialliseksi kuin entisyys on ollut. Sillä onttoa olisi kunniaton ilo, pimeyttä häpeässä valo ja mustaa valhetta pettäjäin onni.
Hän oli koettanut elää tiedon elämää, käsittää maailmaa filosofialliselta kannalta ja ylenkatsoa sen huolia, mutta nyt alkoi hänen silmissään hämärästi siintää korkeampi tehtävä yritys saada kaikki ajatukset ja tunteet aivan puhtaaksi ja pyhäksi.
Mutta matalan niemen yli siintää leveä kirkonsalmi ja sen rannalla iso pappila ja pappilan takana kirkko. Aina kun siihen tulin, silloin ja joka kerta sen jälkeen lapsena, nuorena ja vielä vanhempanakin, pidätti ihmetyksestä hetkeksi henkeäni, niinkuin olisin katsellut maailmaa korkealta mäeltä. Sinne teki mieli, mutta ei uskaltanut.
Varhainen nouseminen, alinomainen liikkuminen puhtaassa ilmassa, pyrkiminen eteenpäin tiettyyn paikkaan näyttävät terästävän ja raitistuttavan koko ruumistani. Mutta parempi, paljoa parempi asia kuin tämä sydämeni näyttää jälleen virkoavan. Minä rupean taas toivomaan, ja silmissäni siintää valo, jota tähän saakka tuskin luulin mahdolliseksi.
Kaukana siintää suuri järven selkä ja sen yli näkyy Iivaara, jossa nyt ei olekaan enää Tapion linnaa.
Kuinka hallan halmehen Sorrettua ennen Pohjan miesi, pakkasen Kouristeissa tarjeten, Kuori männyn kyljen. Kukkulalle kankahan Käythän ihaellen? Siintää järvet Suomenmaan, Välkkyellen laaksoistaan, Taivast' kuvastellen. Kukkulalta kuljetpa Taasen tiehyelle: Vainiot sen varrella, Viljat päilyy laaksossa Kauas kaarestellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät