Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Oi, Jupiter, ja koston jumalat, Joill' asehina säihkysalamat Syöstessä sielut rikollisien Tartaron ikuisehen tulehen! Tääll' olin virvoitusta toivonut, Miss' elon tuli lähes sammunut: Vilu on luonnon povi luminen; Hallaa halaten kuoli kukkanen. Voi, turhaa! Kallio tää kaljupää Taas sieluhuni tulta virittää, Tuskien tulta ikipolttavaa, Jott' ei voi valtameri sammuttaa.
"Tämän tutkistelun johdosta ovat siis kaikkien elävien olentojen sielut samassa määrässä hyviä jos sielut muutoin luonnoltaan ovat samassa määrässä sieluja." "Niin minusta näyttää, Sokrates." "Olisiko sinun mielestäsi siis", sanoi hän, "tänkaltaisten väittäminen oikein ja myöntääkö järki oikeaksi sen otaksumisen, että sielu on sointu?" "Eipä millään tavoin", sanoi hän.
Heidän molempain, jotka olivat uhrautuneet tämän juhlallisuuden vuoksi, täytyi siis tyytyä siihen, että vaihtoivat keskenänsä silmäyksiä, joissa sielut salaperäisellä tavallansa solmivat ijäisiä keskinäisiä siteitä. Vihdoinkin päättyi juhlallisuus ja kokous hajausi.
Hän toipui käydäksensä pitkän koetus-ajan läpi, sillä kauan hänen lemmittynsä häälyi elämän ja kuoleman välillä. Hänellä itsellään ei ollut tarpeeksi voimia eikä kykyä oikein hoitamaan poikaansa. Surujen ja murheitten aikana sielut paremmin yhdistyvät.
Ja näitä valiosieluja, sankareita, vapauttajia ja voimakkaita Simsoneja koettaa kurja Delila-maailmamme kietoa pauloihinsa, riistää heiltä voiman ja silmien valon ja sokeina pakoittaa heitä raatamaan maailman polkumyllyssä! Senvuoksi ovatkin ylevät sielut varsin tyytymättömiä nykyiseen maailmaan.
Hän ymmärsi senkin, miksi Herra oli kääntänyt hänet takaisin tieltä: korskeuden, rikosten, hillittömyyden ja voiman kaupunki oli oleva hänen kaupunkinsa. Kaksinkertaisesti oli se oleva hänen pääkaupunkinsa, sillä sieltä oli maailmaan vuotava herraus, joka hallitsisi sekä ihmisten ruumiit että sielut. SEITSEM
ja aloin: »Runoilija, noiden kanssa puhuisin kahden, jotka yhdess' uivat niin keveästi kera tuulen tänne.» Hän mulle: »Kunhan ensin lähenevät, saat nähdä heidät. Pyydä heitä lemmen nimessä, joka heitä kantaa vielä: he tottelevat.» Tuul' kun tuonut liki oli heidät, huusin: »Kovan onnen sielut, tuskanne kertokaa, jos teill' on lupa!»
"Minun nähdäkseni, Kebes, onkin asian laita kerrassaan juuri näin", sanoi hän, "ja tämän kun tunnustamme, emme suinkaan eksy, vaan todenperästä olemassa ovat elpyminen ja elävien syntyminen kuolleista; niin ikään ovat kuolleiden sielut olemassa, ja hyvillä on olo parempi, pahoilla pahempi."
Oli aika kerran, oli hetki Herran, kun Suomi suureksi suurtui, kun Suomen kansa oli seisaallansa, kun jumaliinsa se juurtui, mut pienet sielut, kaiken kauniin nielut, taas sotkivat meidät soraan, siks näe me emmi, mitä tarvitsemme, mikä onni on vapauden oraan. Yks sentään meille jäi elämän teille: isänmaan, isänmaan pyhä vapaus!
Niin että, kun kuolema tulee, se portti, jonka kautta sielut kulkevat vaivan sijaan, sinulta suljetaan; samalla kuin päinvastoin se portti, joka vie autuuden paratiisiin, avataan sinulle. Ja jos ei sinua pian täältä kutsuta, pysyy tämä armo muuttumatonna koko loppu-ikäsi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Munkki Johan Tetzel, asiamies, on allekirjoittanut tämän omalla kädellänsä."
Päivän Sana
Muut Etsivät