Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hänellä ei silloin olisi mitään oikeutta odottaa itsellensä osaa Kristuksen ansiosta. Tässä tapauksessa, minä ajattelin, täytyy varmaankin jok'ainoan sielun tulla kadotetuksi, sillä eihän koskaan ole ollut sitä miestä, joka on tehnyt kaikki, mitä hän on voinut taikka välttänyt kaikkia, mikä väärää on. Oi, mikä kuolettava oppi tämä synnin kiusaamalle sielulleni oli!"
ANNA: Sinä sait rauhan, Maunu Tavast? ANNA: Olen tullut Suomen piispan luokse Kuusistoon. Hän yksin voi antaa levon sielulleni. MAUNU TAVAST: Minä olen vaivainen syntinen ihminen, joka en voi antaa muuta kuin mitä Jumala itse minulle kaikkihyvyydessään lahjoittaa. Mutta kenties voisin antaa sinulle voimaa kärsimään. ANNA: Minä en kestä kärsiä enää.
ALMA. Mutta kehen kihlauu hän? CONON. Minä pyydän, Olkoon tämä kätkös juhlahetkeen asti. ALMA. Olkoon niin. Mut tietkäät, teidän sanomanne Kaikuu korvissani kuolon tuomiona Sielulleni. KASPER. Tyttäreni, mitä sanot? ALMA. Totuudenpa sanon. CONON. Suokaat mulle anteeks, Jos mä saatoin syämmellenne jonkun iskun. ALMA. Uskotteko, että rakastan mä häntä? CONON. Enpä toki.
ULYSSES. Miksi siis jäämme? TROILUS. Siks, että sielulleni toistaa saisin Jokaisen tavun, jonka täällä kuulin. Jos sanon, että yhtä on nuo kaks, Vaikk' on se totta, enkö valehtele? Tääll' asuu usko vielä povessani, Ykspäisen luja toivo, joka silmän Ja korvan todisteet voi epuuttaa, Ikäänkuin näill' ois aistimilla työnä Vain parjata ja pettää. Cressida Tääll' oliko? ULYSSES. Ma henkiä en nosta.
Ja minä uskon ja tunnustan sinulle nyt tuon nousevan auringon kautta, joka juuri valahtaa voitollisena yli kukkivan luomakunnan, että sinä olet ollut tuki minulle, vaikka tietämättäni, näinä monena pitkänä vuonna, joina minä olen taistellut rauhaa ja selvyyttä sielulleni.
Kun hänen laaksossaan kallioitten keskellä kesäaikaan oli paahtavan kuumaa, ja hän janoissaan tuli lähteelleen, ammensi ja joi raikasta vettä, sanoi hän usein: »Mitä tämä lähde on polttaville huulilleni, sitä on oppisi ja Henkesi sielulleni, Herra. Sanothan itse: 'Joka janoo, hän tulkoon luokseni ja juokoon.
Niin vähenee vuosi ja jyvä, kunnes avara aavikko on tyhjennetty, mutta merestä kohoo ankara santatunturi korkeuteen ylös, ehtii taivasten rajan; se nousee kun ihana Taborin vuori, muodostaen naisen rintaa, ja antaa viimein janoovalle sielulleni suloista virvoitusta. Ja sillon alkaa uusi aika. Mutta mitä sanot? GIOTTI. Onpa siinä pituutta. Eeh! CANZIO. Se riittää. GIOTTI. Sama kun ei koskaan.
Muutoin en tahtonut ryhtyä pitempiin pakinoihin matkakuulumisistani heidän kanssaan. Oltuani jonkun viikon kotonani, tuli minulle halu saada yksitoikkoiselle elämälleni jotakin elähdystä. Jumalan sanaa kyllä viljelin ahkeraan, ja se maistuikin sangen hyvälle sekä tuotti sielulleni virkistystä, mutta halusin kuitenkin muutakin toimittamista.
Ja vielä virkoit: »Täältä tahdoin noutaa ma sielulleni rauhan rakkahan, tuo toivo turha oli, mennä joutaa, juon surun maljan saakka sakkahan.» Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin säde ilmain merta soutaa tai tuli syttyy kodin takkahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät