Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Mikä sulous väsyneelle sielulleni, kirjoitti Garrison , lukea näitä nuoresta hehkuvasta mielestä, jalosta säälistä lähteneitä sanoja! Siitä päivästä oli Angelina uskollinen apulaisemme. Hänen lempeä äänensä, joka kuitenkin aina pelkäämättä puhui totuuden puolesta, sekaantui sovinnollisena Phillipsin ja minun leimuaviin syytöksiimme.
Tyynellä saattaa perimies sallia pienen poikasen leikillään pidellä peräisintä; mutta niin totta kuin sielulleni autuutta toivon! kun myrsky riehahtaa ja laineet kuohahtavat, niin hän siihen tarttuu omin käsin. Mene nyt, ei sanaakaan enää!" Katri läksi ulos isänsä käskyä paraan taitonsa mukaan täyttämään.
OLIVIA. Mitä tekisitte? VIOLA. Tekisin pajumökin portillenne Ja taloon huuteleisin sielulleni, Lemmestä hyljätystä virret tehden, Veisaisin niitä hiljaisessa yössä; Nimenne kaiuttaisin kallioille Ja ilman juorutarta opettaisin "Oliviaa" huutamaan. Niin, maan ja taivaan Välillä ette missään rauhaa saisi, Ennenkuin heltyisitte. OLIVIA. Kuka tietää, Mit' aikaan saatte! Mikä syntynne?
Oi, pääsisinkö sinne vaan, Miss' rauhan sielulleni saan, Ma onnetoin!" "Oi, veljen', mikä sinun on, Kun olet sa niin rusoton? Onk' ystäväs sun pettänyt? Sitäkö suret sinä nyt? Sa, vaivainen!" "Mun ystävän' on pettän mun, Ja kanssais lähden kulkeen sun, Minnekkä myrsky viepi mun; Ja sinua en hylkää, en Oi, veljyen'!" Ja missä rauhanmaa on? oi! Mitenkä sinne päästä voi?
Ja onnellisia he olivat lujassa, horjumattomassa uskossaan. Mutta lakastunut oli taaskin ihana toivoni ja riemuni oli mennyt kuin tuuleen. Virvatulta olin takaa ajanut; pettymystä seurasi kaipaus ja ääretön tyhjyys. Sen tiesin nyt, ettei täällä ollut se elämänlähde, jota etsimään olin lähtenyt; eikä täällä minun sielulleni ravintoa löytynyt. Löytäisinkö sitä mistään?
"Minulla on vapaus kuolla täällä, ja tie on auki sielulleni palata Jumalan luo." Ja täti Agnes sanoi: "Kuka tietää, vaikka vielä joku halpa työ olisi jätetty minun toimitettavakseni täällä! Mailmassa minä olisin yhtä avuton, kuin lapsi, ja miksi minä palaisin olemaan sukulaisteni rasituksena." Molemmat kehoittivat minua kirjoittamaan Elsalle taikka täti Cottalle, että he vastaan-ottaisivat minut.
Oi, miten on kauheata, kun täytyy näin nuorena kuolla, ja vielä tällä tavalla! huokasin itsekseni. Huh! Koko ruumiini vapisi; en hirvennyt ajatellakaan, mitä tapahtuva oli! Mutta ajatellessani kauheata tilaamme, tuntui minusta helpommalta itse käydä uhriksi, kuin ryhtyä tuohon kauhistavaan hätäkeinoon. Hartaasti rukoiltuani sain vihdoin lohdutusta sielulleni ja luulin voivani tyytyä kohtalooni.
Kuitenkin tein minä sen, sillä minä ajattelin enemmän häntä kuin iankaikkista autuuttani. MAUNU TAVAST: Kadutko nyt? ANNA: Kadun, että menin luostariin. ANNA: Isä: minä en voi. ANNA: Teen sen henkeni hädässä, isä. Neuvo minua, opeta minua, että saisin rauhan iankaikkiselle sielulleni! ANNA: Ei. MAUNU TAVAST: Ei paasto eikä rukous ole haihduttanut hänen kuvaansa sinun sielustasi? ANNA: Ei.
Nyt vasta huomaan, että minun olisi ollut uhrattava Totuuden alttarille myös oma ajallinen elämäntehtäväni.» Näin lauloi se suuri, sininen kukka minun sielulleni. Enkä minä voinut muuta kuin ristiä käteni ja toivottaa onnea hänelle, että se onnistuisi hänelle ainakin hänen uuteen elämään herättyään.
Adelbert huokaillen sohvan nurkkaan painui. Mutta Georg yhä rakkaammasti alkoi häntä puhutella: "Olet itse kokenut kuinka vähä rikkaus voipi sinua tyydyttää, vaikka se antaa sinulle vallan korkeinta onnea saavuttaa jos viisaasti osaat sitä käyttää. Näet, Adelbert, onnellinen olin jo köyhyyden kanssa otellessa; sillä löysin sielulleni rauhaa velvollisuuteni täyttämisestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät