Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Ahden valtakunta lepää. Juhlallisest' haaksi, majesteetin kuva, Retkeilevi lakeudell' sininiityn, Voimallisest' huippuns pilvein piiriin nostain. Perämies hän kädell' vahvall', silmäll' tarkall' Johtaa suunnan, laivan herra kannell' käypi Komea kuin kuningas, ja miehistönsä Partahalla seisten, katsahtelee kauas, Toiveess' nähdä sinerrystä isäin maasta.
Nyt, seisten alhossa, kauhistumme, Kun lempo tempoopi uhriaan, Apostoleihimme kumarrumme, Vaan heist' ei terveeksi loitsimaan. Runotar, riennä jo loitsuinesi, Ett' inhahenkiset parantuis, Ja paina maailma rinnoillesi, Se armaudestasi uudistuis! Ja temppeliisi vie sitten meitä Ei hetken kirkkausvuorellen , Pois ihanteilta yön verho heitä Ja luonto kirkasta taiteesen!
Nopeasti huulet toinen toisensa tapasivat, mutta tämän ensi suutelon jälkeen Irene vetäytyi irti hänestä, riensi jälleen portaita myöten ylös ja huusi, seisten yhdellä ylimmistä portaista, riemuiten: "Minä en saattanut muuta tehdä! Kun Klea on täällä, näemme jälleen toisemme!" ja katosi sitten yläkertaan.
Eipä kuullut moitteen sanaa heiltä, eipä nähnyt ankarata silmää, näki vaarin leuan liikutuksen, näki tutisevan seppelparran, näki isän hyväksyvän hymyn, kuuli isän äänen, kun hän huusi, seisten kylän körttiläisten kesken, kristikunnan jäykkäin sotilaiden: Miehet, pirua ja ryssää vastaan!
Hänen perin laihtunut ruumiinsa vavahti kuin kuolinkamppailussaan. Jaa, kuiskasi hän. Nouskaa sitte, sanoin ja nousin itse. On jo aika. Hän nousi. Istukaa, sanoin. Ja hän istuutui. Kuuletteko, mitä sanon? kysyin seisten hänen edessään. Minun katseeni oli temmannut hänen katseensa mukaansa. Jaa, minä kuulen. Ja ymmärrättekö minut? Hän pani kätensä pöytänsä reunalle ikäänkuin siihen nojatakseen.
Kun käyty tuhat askelta ehk' oltiin, niin kaukana tuo oli kansa vielä kuin kivi kiitää hyvän heittomiehen. He silloin kaikki painautuivat paasiin tuon vuoren jyrkän, seisten liikkumatta kuin se, mi säikähtää ja kummaa katsoo. »Valitut, oi! Te hyvän kuolon saaneet!» Vergilius alkoi, »kautta rauhan, jonka ma luulen kaikkia teit' odottavan,
Mies astui esiin, mutta ollen hänkin liian ylpeä kumartumaan alas nosti hän seisten jalan suullensa, josta kuningas tuolinensa kaatui kaikkien suureksi huviksi. Kuninkaan täytyi tyytyä kunnianosoitukseen, jonka oli saanut, ja hän sitä paitsi antoi tyttärensä Giselan Rolfille puolisoksi. Kohta sen jälkeen otti Rolf vastaan kasteen ja Robert-nimen.
Vielä tänä päivänä hänessä helposti huomataan mies, joka seisten ylösalasin käännetyllä tynnyrillä kedolla saarnasi kokoontuneelle kansanjoukolle. Hän puhuu aivan mitä tuntee, ja sen hän voi luottamuksella tehdäkin, koska hänen uskalluksensa perustuu nöyryyteen, mikä on uskosta rikas.
Poislähtöä tehdessään hän toki varotti: »Mutta nyt paakii ne puustaimet sinne piähän niin jotta ne kestäät, eivätkä valu pois kuin herneet Pietilän akan rikkinäisestä säkistä!» »Poisko?» kauhistui mestari ja sokeata uhmaa täynnä väänsi Manasse häneen yhä synkempää katsetta, nurkassa seisten, ikäänkuin siitä suojapaikkaa hakien, housupahasiansa näpissä kannattaen.
Pojalla olikin taipumusta ja halua kirjoitukseen, olipa hän siitä vähän ylpeäkin äitiänsä kohtaan, joka ei osannut kirjoittaa. Pikku Katri oli aina suurimmalla ilolla ja ihmettelyllä katsellut vieressä seisten Juhanan harjoittelua penkillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät