Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Jeanne kumarsi hitaasti alas päätään, mikä saattoi olla myöntymisen merkki. Ja pappi, joka vielä pirskoitti vihkivettä, sirotti muutaman pisaran heidänkin sormilleen. Toimitus oli lopussa. Vaimoväki nousi seisoalleen. Palaus tapahtui epäjärjestyksessä. Poikien kantama risti oli nyt menettänyt arvonsa.
Hän muistaa niin kirkkaasti, kuinka hän ensiksi tuli ylioppilaslaulajana huomatuksi ja sen jälkeen tuohon valiojoukkoon otetuksi; kuinka hän joutui pääkaupungin parhaimpiin seuroihin ja oli kaikkialla tervetullut vieras; kuinka hän suurissa, isänmaallista innostusta kajahtelevissa konserteissa lauloi sooloaan toisten säestäessä ja sai omistaa itselleen parhaan osan hurmautuneen ja seisoalleen kohahtavan yleisön suosionosoituksista; kuinka hän oli mukana Pietarissa ja Moskovassa, lauloi lempeän ja viehättävän keisarinnan parvekkeen alla ja ajeli hovin vaunuissa leveää Nevskiä; ja kuinka sitten tulivat matkat länteen päin, laulajaiset Tukholmassa ja Kööpenhaminassa ... päiväpaistetta tyvenillä saaristoulapoilla, huviretkiä liputetuissa laivoissa, kukkassadetta, kauniita naisia, helliä silmäyksiä ja lopuksi haikea ero rakkailta rannoilta, väririkkaiden päivänvarjojen hyvästiä viuhtoessa ja sormisuukkosten vallattomina kaarina lennellessä yli isonevan juovan laivasillalta poistuvan laivan kannelle!
Matti oli noussut seisoalleen, ja hänen hattunsa oli käynyt kallelleen. Istu, Matti, kuuletko sinä ... voi tuota jumalatonta! ... humalassahan sinä!... Ole vaiti, Liisa! ... en minä ole humalassa ... antaa sen mennä vain! ... joko se seisottuu? Nyt se seisottuu ... nyt pitää lähteä maalle ... mehän ollaan tähän jääpiä! Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin! Suusi kiinni sinä, sen rentale!
URMAS Nousee seisoalleen: Nyt minun täytyy kuulittehan, torvi jo kutsuu puhujakivelle. Painaa Rouan ja Heljän itsestään irti: Minun täytyy, ystävät kansa odottaa Lähtee perällepäin. Pysähtyy, silmissä outo loiste: Niinkuin seisoisin ijäisyyden niityn veräjällä! Suokaa, jumalat, minun lausua julki mitä nämä tuhannet tänä hetkenä tuntevat. Astuu pöydän takapäähän, jonka kuvittelee puhujapaikaksi.
"Siinä hän on isäni itse!" huusi Friedrich riemuissaan Georgille, joka heti nousi seisoalleen ja teki syvän, kunnioittavaisen kumarruksen. "Istukaahan vain paikallanne, hyvä herra", kehotti Friedrichin isä ystävällisesti. "Istun viereenne, sillä minulla on jotain teille sanottavaa. Olenko teille tuttu?" Georg kielsi: "enpä muista teitä ennen nähneeni." "Yhdentekevä", sanoi Friedrichin isä.
Naomi polvistui isänsä eteen, kuten hänellä oli tapana ottaissaan isältänsä siunausta, ja kun isä oli siunannut hänen, hypähti hän seisoalleen, heittäysi hänen syliinsä ja huudahti: "Javani elää ... hän on pelastettu. Kiittäkäämme Herraa hänen hyvyydestänsä!"
Hannu pisti kortit naapurinsa saappaan varteen, nousi polviltaan seisoalleen ja, juurikuin Sofia saapui ovelle, virkkoi kortinlyöjille: "Eikö teillä ole parempaa ajanviettoa pyhäpäivänä? Kas äitini! Minä nuhtelen näitä poikia, vaan he ovat paatuneita". "Tule pois sieltä", sanoi Sofia vähän malttamattomasti.
Hän aikoi juuri aukaista matkalaukkunsa ja ottaa siitä kuivan paidan, mutta äkkiä hän heitti sen ja hyppäsi seisoalleen, pelosta vallan hurmautuneena.
Thorsen kapsahti seisoalleen, ikäänkuin käärme olisi häntä pistänyt. "Minne, Aina?" "Ulos, maailmalle." "Kenenkä kera, Aina?" huudahti hän sielunsa tuskissa. "Se tulee jäämään minun salaisuudekseni," vastas Aina lyhyesti. "Oletko koskaan rakastanut minua?" kysyi Thorsen. "Tuota toivoin, mutt' eipä siitä mitään tullut." "Mutta siit' ei mitään tullut," uudisti hän.
Mutta silloin riuhtaisihe autettava irti, ponnistihe omin voimin seisoalleen, hihkaisi, löi kahta kämmentä yhteen, nakkasihe kohona rattaille, niin että vieteri rämähti pahasti, ja huusi: Kyllä minä jo auttamattakin pääsen! Katsos peijakkaan poikaa! Tarkk'ampujakatu 15. Kuului ruoskan läiskähdys, ja tulista vauhtia karattiin menemään, niin että kaikui hiljaisen Esplanaadin kiviseinissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät