Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Heti kun he pääsivät siksi lähelle, että voimme helposti puhella, laskivat he purjeen alas ja pysähtyivät. Pyynnöistäni huolimatta he eivät tulleet lähemmäksi, ja, mikä minua enimmän pelästytti, tuo uusi mies puisteli nauraen päätään puhuessaan ja katsellessaan minua. Sitten hän nousi seisoalleen venheessä ja puhui pitkän aikaa minulle nopeasti ja käsillään merkkejä tehden.
Mies säpsähtää, kohoaa kyynärpäittensä varasta ja katsahtaa ympärilleen levälleenrävähtänein silmin, niinkuin ei muistaisi missä on. Katsahtaa ovea kohti, ja ahdistava tuska ryntää kuin kylmä viima hänen lävitsensä: joko taas, kuka nyt...? Kolkutusta... Hän kavahtaa seisoalleen.
Niin, niin", sanoi hän sitten iloisesti nähdessään Pekan kavahtavan seisoalleen makuultaan penkiltä ja tarttuvan pyssyyn, "ei niin kiirettä toki ole; mutta ei montakaan päivää kestä, ennen kuin he ovat pitäjässä. Minun matkani onnistui hyvin. Kaikki on toimitettu, ja tässä ovat sinun tavarasi", ja sitten hän otti kontin selästään ja asetti sen Pekan viereen.
Se vanha pappikin, joka oli äsken puhunut, sai tietää, että täällä oli Hagman-vainaan poika ja koetti etsiä häntä silmillään, kasvoilla hyväntahtoinen ilme. Tuolla taaimpana nousi joku seisoalleen ja istui taas kuiskaten jotain naapurinsa korvaan, joka teki samoin.
Kreeta? huudahti vanhus, kavahti seisoalleen ja lankesi tulijaa kaulaan.
"Niinpä niinkin, niin, niin... Tahdotteko nähdä kauniita sikoja, Grip?" Ylioppilas nousi heti seisoalleen. Hän tarttui hattuunsa. "Onko teillä niitä montakin, herra kapteeni?" kyseli hän innostuneesti. "Tulkaa! no, eihän se mitään tee, vaikka meidän täytyy mennä keittiön läpi ... tulkaahan tänne kuistin portaille!
Gunhilda istui kauvan ja uneksi; vihdoin nousi hän seisoalleen, katseli loistavilla silmillään laaksoa, hymyili kahdelle rastaalle, jotka tulivat lentäen, hälvi puunlehvällä sääskiä kasvoiltaan, ja lähti laulaen kotiinsa. Seuraavana sunnuntaina meni Gunhilda kirkkoon. Päivä oli ihana; hän tiesi nyt jotenkin varmaan Bård'in tulevan.
Kauheiden vesijoukkojen jyminä kasvoi kasvamistaan, ja Frank nousi seisoalleen voidakseen nähdä niiden päitten yli, jotka istuivat hänen edessänsä. Nyt vasta näkyi hän käsittävän heidän tilansa suuren vaaran. Mutta liian myöhään! He olivat saapuneet putoukseen ja syöksivät alas päistikkaa aaltojen ja kuohun sekaan.
Heinäsirkka oli yhdellä hyppäyksellä hänen hameensa liepeellä, kihnutti jalkojansa ja sanoi: Muurahaiset ovat niin nälkäisiä, Riikka, anna niille punaiset kenkäsi! Etkös häpeä! sanoi Riikka, hyppäsi seisoalleen ja puisti elukat itsestään. Mutta nyt oli hän männyn luona, ja missäs oli taivaaseen vievä ovi? Yhtä kaukana oli yhä männynkin takana taivaan sininen reuna. Eikö taivaassa ollutkaan ovea?
Hänelle oli yhdentekevä, jos heidän välinsä oli hyvä tai paha. Hän itki siksi kuin uupui niin, ettei enää jaksanut mitään ajatella eikä surra. Mutta siinä hän lepäsi yhä samassa asemassa. Tuntui viimein kylmäävän, silloin hän nousi. Niin heikoksi hän oli käynyt mielenliikutuksesta, että päätä huimasi, kun hän seisoalleen nousi, ja koko ruumis vapisi. Hän katseli ympärilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät