Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sanoihan tohtori Richard, ett'ei Jumalaa löydy laisinkaan, eikä perkelettäkään. Mutta jos tohtori on väärässä? Siellä se nyt nauraa paraillaan, hieroo kynsiään. Hm! Sisältä kuuluu surullista laulua. Olisiko äitini suotta ollut niin varma siitä, että Jumala löytyy? Silloin ei minua hyvät päivät odota. Laulu muuttuu nauruksi. Niin! Se on oikein! Tässä ruvetkoon suremaan.
Kuka oli tuo hänen kummallinen pelastajansa, joka ei vastaan ottanut mitään palkintoa, ei edes ilmoittanut nimeäänkään, sanoihan vaan: "minä olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", "hm! kukahan hän sitten on, jolta vähimmän apua odotan?" "Se on jo maksettu", sanoi hän, "millähän olisin sen maksanut? Kummallista ja selittämätöntä arvoitus, joka käypi yli ymmärryksen.
Sanoihan rovasti mennä pyhänä viimeksi, että autuaat ovat, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat " "Kyllä minä muistan sinut, Mönkkönen", ärjäsi rovasti ja aukasi oven eteiseen. Mutta vyötä kiinnittäissään Mönkkönen vielä jupisi, melkein kuin itsekseen: "Kissallasiko potkitat? Saatavat kun maksan, niin saarnaat minulle yhtä hyvin kuin muillekin. Ja hyvästi nyt!"
Kosk'en saanut nousta maineen kukkuloille, luisuin alaspäin, sillä muuripruukkia en viitsinyt äitini tavalla kantaa talonisäntien kostuttamiseksi en enkä mennyt työläisvaimona kurjuudella tapettavaksi. Mutta minä menen vielä kerran naimisiin sanoihan lääkäri, että kolmen vuoden perästä olen terve ja sitten muutan maalle kotipaikalleni.
Häntä ei ole nähnyt kukaan muu kuin vanha Jerkke ja hänkin oli aina humalassa, kun tuo ihme tapahtui. Niin toivosinpa olevani itse Vetehinen. Mitä jos koettaisin! Se olisi uhkayritys, joka voisi tulla minulle kovin kalliiksi. Mutta entäs jos uskaltaisin... Sanoihan pastori viime sunnuntaina, ettei Ahtia ole olemassakaan, ja olisihan kaikessa tapauksessa hyvin hupaista säikyttää heitä.
Varsin vaikea oli Matin ruveta selityksiä tekemään. Ei hän pitkiin puheisiin ruvennutkaan, sanoihan vaan vastaukseksi jonkun umpikuljuisen sanan. Apealla mielellä oli Matti kauvan aikaa kotiin tultuansa. Ei viihtynyt missään, eikä häntä huvittanut mikään, ei nuorison ilot eikä kemutkaan. Yksinänsä istuskeli mies pyhäpäivätkin kotonaan, lueskellen kirjojaan ja mietiskellen.
Hän sanoihan, hän ettei multa vielä mitään epää. Ja Saladin hänt' otti suostuttaakseen. Siis minuun juurtunutko syvempään lie kristitty kuin häneen juutalainen? Ken itsens' oikein tuntee! Miks en sois siis hälle pientä saalista, mit' on hän kokenut noin eestä kristityn pois häätää uutteraan? Niin pien' ei sentään se luomus saaliiksi! Ja kenen luomus?
Ennenkuin ennätin ajatellakaan, olimme jo Mutta oliko se sentään oikein tehty? Niin pian! Sanoihan äitini, ettei miehiin saa aina luottaa Ei. ei, Rahikka on rehellinen. Sen näin heti hänen silmistään. Ja tunnenhan hänet jo lapsuudestani. Mutta olisikohan äitini kuitenkaan sallinut Voi, voi, minä tulen rauhattomaksi.
"Tulisikos siitä lisäkulunkia?" "Ei koulusta, vaan eri haudasta menee markka kirkonkassaan." "Sanoihan se isä jotakin siitä eri haudasta, mutta kunpahan hänet koululla viedään, vaikka yhteiseenkin", tuumi Asarias. Palvelustyttö toi kahvia ja tarjosi Asariaksellekin sitä. "Eihän sitä nyt olisi tarvinnut", sanoi Asarias, mutta otti kuitenkin.
Sanoihan tohtori, ett'ei hän olisi elänyt, ja omatuntoni sanoo minulle että minä annoin hänelle ainoan avun, mikä oli minun vallassani antaa. Miksi ei kukaan auttanut häntä paremmin? Hän seisoi siinä kädet kohoitettuina. Hänestä nuo viheltävät leimaukset ja jyrinä olivat hänen syyttäjänsä. Vaan urhoollinen neito oli vakava ja taisteli voittoisasti luonnon voimia ja itseänsä vastaan. Ovi avattiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät