United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli niitä vanhan aikaisia itsepintaisia virkamiehiä, jotka täyttävät velvollisuutensa kirjaimelleen, huolimatta mistään syrjävaikuttimista. "Jos et tällä viikolla hanki rovastilta epuuta", sanoi hän, "niin minä ensi sunnuntaina kuulutan huutokaupan." Matti Mönkkönen oli esivallan kuuliainen alamainen eikä sentähden ottanut ajatellakseen, että nimismies kenties ei tehnyt laillisesti.
Silloin se tapahtui eräässä pitäjässä, jonka nimeä on vaarallinen mainita näinä ahtaina aikoina, kun ihmiset ovat kauhean riitaisia, ja asianajajia on yhtä paljon kuin voimassa olevia asetuksiakin. Papin nimeä on myös vaarallinen mainita, mutta Matti Mönkkönen ei kaihdi rehellistä nimeään, jonka siis saatan huoleti ilmaista. Matti Mönkkösen pelto ulottui maantiehen asti.
Varsin hauskaa, että pääsette toiseen pitäjään!" Matti Mönkkönen käänsi hevosensa ja alotti uuden vaon; pastori jatkoi matkaansa pappilaan päin. Edellinen myhäili partaansa ja maiskutteli suutaan hevoselle. Pastori ajatteli uskollista laumaansa, joka hänen nyt täytyi jättää, jumalan tahdosta. Sivistyshistoriallinen kuvaus.
Siitä syystä tuli Matti Mönkkösen nimi ja maksu rästiluetteloon. Rästiluettelo tuli nimismiehen perittäväksi, ja nimismies tuli Mönkkösen kotiin. Mönkkönen vakuutti, että hän jo on maksanut papin saatavat, ja näytti kuittia. Mutta nimismies ei ollut siitä millänsäkään.
"Hyvin se ilahuttaa minua ja monta muuta täällä, että pastori olette saanut oman pitäjän. Onnea vaan!" "Mutta kuulkaattenpas, isäntä Mönkkönen! Yhtä minä Teiltä pyydän: ei mitään läksiäisiä eikä kalaasia, ei mitään lahjotuksia! Se on vaan kulutusta köyhälle seurakunnalle, enkä minä ole niitäkään ansainnut, kaikki tulee ylhäältä.
Sanoihan rovasti mennä pyhänä viimeksi, että autuaat ovat, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat " "Kyllä minä muistan sinut, Mönkkönen", ärjäsi rovasti ja aukasi oven eteiseen. Mutta vyötä kiinnittäissään Mönkkönen vielä jupisi, melkein kuin itsekseen: "Kissallasiko potkitat? Saatavat kun maksan, niin saarnaat minulle yhtä hyvin kuin muillekin. Ja hyvästi nyt!"
Siinä luulossa, että Mönkköseltä kenties olisi emäntä kuollut, ja että häneltä senjohdosta olisi lehmä tulossa, kehoitti rovasti "isäntä Mönkkösen" käymään sisälle. Hän melkein katui tätä kohteliaisuuttaan, kun sai kuulla, mille asialle Mönkkönen oli tullut. "Minulta kun uudestaan peritään maksettuja saatavia... Minä kolmantena kantopäivänä olin maksamassa, niinkuin rovasti ehkä muistaa."
Vähän matkan päässä siitä oli kappalaisen pappila. Kappalainen oli päässyt toiseen pitäjään kirkkoherraksi ja oli ajellut jättämässä hyvästiä entisille uskollisille sanankuulijoilleen. Nyt hän ajoi kotiinsa maantietä myöten. Mönkkönenkin joutui samassa vakonsa päähän, ja pappi pysähtyi häntä puhuttelemaan. "Jumalan rauha, isäntä Mönkkönen!" "Antakoon!" "Meillä on nyt kaunis ilma, jumalalta."
"On!" "Kun maamieskin ottaa ajasta vaarin, niin jumala maan kasvulle siunauksen antaa." "Sietäähän tässä leivän jatkoa puuhata, että haju housuissa pysyisi." "Jokahisella on omat toimensa ja puuhansa. Minäkin, niinkuin isäntä Mönkkönen tietää, olen saanut oman seurakunnan ja tulen täältä nyt muuttamaan poijes, jumalan avulla."