Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Jätä se asia minun huolekseni, paras äiti, sehän on perin vähäpätöinen ja niin puhein työnsi professori tuoliaan hiukan taaksepäin, sillä hän se tavallisesti antoi merkin pöydästä nousemiseen. Neiti Schneider istui pianinon viereen saliin ja alkoi soittaa "ijankaikkista Beethoveniaan", kuten suulas Sanni sitä nimitti, ja professori heittäysi sanomalehti kädessä keinutuoliin.
Sanni vetääntyi hänestä irti ja laski hymyillen käsivartensa nuoren Körnerin olkapäälle. Eikä hän sen jälkeen taas näyttänyt Siiriä muistavan. Ei omatuntokaan sanonut, että hän oli tehnyt pahasti. Siiri ei sinä yönä saanut unta. Jäähyväisiä sanomatta he olivat eronneet. Ensi kerran koko heidän ystävyytensä aikana se oli tapahtunut. Sanni heitti hänet Körnerin tähden.
Siiri kääntyi toisaanne, ja Sanni vietiin lennossa valssiin jälleen. Muuanne hän sitten taas joutui eikä näyttänyt sen enempää Siiriä ajattelevan. Kahta katkerammaksi kävi Siirin mieli. Sanni ei rakastanut häntä niinkuin hän Sannia, se nyt ainakin oli päivän selvää. Monasti ennenkin oli tuo ajatus tahtonut tunkeutua hänen mieleensä, mutta aina hän oli sen karkoittanut pois.
Mies häilyvä on, kuten hameessa helma. Ykskaikki, jos miehellä armahanaan on Maiju, tai Kaisu, tai Sanni, tai Selma, ei miehestä miestä saa jumalakaan. Mies on aina mies. Niin!... Niin!
Brax, joka aina oli sukkela ja käsikähmään halukas, ei ollut hidas seuraamaan kehoitusta, ja niin pian kuin hän oli asettunut tarvittavaan asentoon, avaa Sanni avaimellaan oven ylioppilaan huoneeseen ja pysähtyy uteliain katsein kynnykselle. Nuorukainen on jo valveillaan ja voitonriemuisa hymy karkelee hänen huulillaan.
Kun odotin sinua... Ooh, ja minä taas odotin sinua. Villiam, ota hänet syliin ja nosta kohoksi ja sano, että hän on lapsi... Ei, ei, ei... Siiri tepasteli jaloillaan, kun Villiam piteli häntä käsillään ylhäällä. Lupaattekos olla kiltti ja ottaa minut myöskin ystäväksi, ennen ette pääse. Lupaan, lupaan... Ja saako Sanni pikkuruikkuisen minuakin rakastaa? Saa, saa ... hyi, herra Körner...
Sanni näytti ällistyneeltä: oman huvinsa, omain mielitekojensa uhraaminen jonkun elävän olennon edestä maan päällä, näytti hänestä kerrassaan ihmeeltä. Luonnollisesti pidät sinä itsekin teaatteria tuommoisena syntisenä huvituksena, sinä kun olet semmoinen pyhimys, sanoi Alli.
Siitä hetkestä asti tunsi hän olevansa talossa kuin kotonaan. Sanni ja hän, nuo molemmat »hupsut», tulivat hyviksi ystäviksi ja puheliaita ovatkin nyt molemmat.
»Niin kyllä», sanoi leski. »Sanni tyttöni, mennään mekin jo pois. Sanni on vähän arka kylmälle.» Ja rouva Hyöriin jätti hyvästi ja läksi tyttönsä kanssa kotiin. Heidän lähdettyänsä Ilma kysyi: »Miksikä mummo aina näin viettää juhannusaattoa?» »Se on, lapseni, minun salaisuuteni», vastasi mummo. »Minulla myöskin on salaisuus», sanoi Ilma, »mutta, mummo, sen nyt tahdon teille ilmoittaa.
Silloin olimme vallattomia kuin pienet lapset. Ja iloisia! Sinäkin uskalsit No, ole vaiti. Kertokaa, kertokaa mitä hän uskalsi? huusi Emmi. Otto, et saa kertoa. Minä kiellän. Mutta eihän se ole mitään vaarallista. Vaikka Aina, oletko lapsellinen? Minäpä tiedän, nauroi Sanni, sinulla oli vaatekengät ja Otto sai kantaa sinut sateen jäljestä märän niityn poikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät