Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mutta mitä sanovat Eero ja Volmar? Minä katsoin Emmiin. Hän hiukan epäili hänkin. Tulkoot he jäljessä, sanoi Sanni, Heikki saa viedä heille sanan, Otto pannaan ohjaksiin. No niin, no. Vai, mitä arvelet, Emmi? Mennään! Otto auttoi meidät ylös vaunuihin ja nousi itse kuskipenkille. Heikki jätettiin tielle.
Ja juuri sillä kohdalla oli hänellä niin paljon puhumista toverilleen, ettei hän ollenkaan joutunut katsomaan Sanniin päin. Te kävelette? Ottakaa minut mukaan. Siiri ei kuullut. Sanni tarttui hänen toiseen käsivarteensa. Siiri kääntyi nyt kummastuneena ja loi häneen pitkän, kysyvän silmäyksen. Mitä katsot noin? Tahdotko sanoa jotain? Siiri ei vastannut.
Mutta yötamineissaan seisoi Sanni korva seinään painettuna ja tuijotti eteensä vinhasti. Silloin kuultiin ylioppilaan rivakasti heittävän huoneensa oven selälleen. Samassa silmänräpäyksessä riensi Sanni käsillään huitoen kyökin ovea kohti ja huusi korkealla äänellä: »Hän on tullut hulluksi! Nyt hän tulee tänne!»
Anna minun olla! Pirusti tuo kone rämisee. Kyllä lakkaan. Ole niin hyvä ja jatka vaan. Nouse ylös Oskar. Minua väsyttää niin saakelisti. Täällä on niin hiton kylmääkin ja semmoinen tökötin haju. Aih! Joko se sikurinliemi nyt on valmis? Koht'sillään. Oi perkele! Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi niin rällää.
Ehkä tuosta uudesta tulokkaasta on hiukan hyötyäkin, tuumiskeli Sanni neiti, joka kernaasti antoi passata itseään, milloin siihen vain oli tilaisuutta. Pikku Kerttu kymmenvuotias tyttönen, jonka eräänlaisen katarrin tähden täytyi näinä aikoina pysytelläidä sisällä, tuli myöskin huoneeseen, niin että Magna vähitellen tuli tuntemaan koko perheen jäsenet.
»Mepä olemme saaneet mukavan hyyryläisen», virkkoi rouva aina vähän väliä. »Vahinko vaan, että nuori, siivo poika on niin harvapuheinen, mutta hän hautoo varmaankin hiljaista surua sydämessään.» »Hm!» mutisi Sanni, jok'ei juuri uskonut siihen, mitä onnettomasta rakkaudesta puhuttiin. Ja siihen se jäi. Eräänä iltana meni perhe taas, päivän vaivoista väsyneenä, tyynesti levolle.
Pikkutytöt käärivät päänsä peittoihin, maatessaan samassa vetosängyssä äitinsä kanssa, ja tarttuivat vapisten hänen käsiinsä. »Yöilma on kaiketi hetkeksi selvittänyt hänen päänsä», sanoi Sanni totisena, kun hiljaisuutta ylioppilaan huoneessa yhä jatkui. »Mutta kyllä hänen päänsä joutuu taas pyörälle, kunhan hän vaan on ehtinyt painaa sen tyynyä vasten», lisäsi hän kokeneen lääkärin tavoin.
Muutamalla sanalla hän pyysi päästä täyshoitoon tässä paikassa, ja kun hän näytti kaikin puolin siistiltä mieheltä, luovutettiin hänelle perheen nukkumahuoneen seinän takaa kamari, jolla pienine porstuakuisteineen oli eri sisäänkäytävä. Rouva ja Sanni eivät koskaan saattaneet mielessään kuvailla niin harvapuheista ja hiljaista nuorta miestä kuin tämä oli.
Marraskuun ensimmäisenä päivänä he olivat molemmat tanssiaisissa, Sanni vaalean sinisessä puvussaan, jossa hän aina oli niin ihmeen sievä. Mutta puhelemiseen ei heillä paljon ollut tilaisuutta, sillä herroja oli alinomaa Sannin ympärillä, eikä Siiri hirvinnyt mennä lähellekään, sillä hän vielä kovin kainosteli toista sukupuolta.
Mimmi haki vanhoja säästöjä, pussillisen rusinoita ja manteleita, ja niitä syötiin, nakerrettiin siinä sitten juteltaessa illan kuluksi, ja ihmeteltiin, että missähän vain ne pojat viipynevätkään. Soittipa Sanni jo kappaleen pianollakin tosin hiukan surunvoittoisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät