Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
»Kiitoksia, kyllä sen muistan ja aivan halusta tulen, koska lapsenikin ovat poissa kaupungissa tuttaviensa luona; pikku Sanni vain on kumppaninani.» Näin sanottuaan rouva Hyöriin jätti hyvästi ja pyöri kiiruusti kotiinsa. Lämmin ja ihana oli juhannusaaton ilta.
Säikähtyneinä kavahtivat rouva ja Sanni istumaan vuoteillansa ja ihmettelivät, mitä tämä mahtoi merkitä; paukkeita kuului vieläkin tiheämpään ja jyrkemmin. »Mitä hän mahtaakaan ajatella?» kuiskasi rouva. »Mitä hän mahtaa hommata näin keskellä yötä?» »Hän iskee laattiaan voimistelupainojaan», sanoi Sanni ja kuunteli mielen jännityksellä.
Professori kutsuttiin pois muutaman käynnin tähden, joten Magna jäi yksin ja kun Alli jatkoi puheluaan hänelle aivan tuntemattomista aineista, katsoi hän itsensä liikavieraaksi ja meni takaisin makuuhuoneeseen. Siellä istui Sanni kyynelet silmissä peilin edessä, kampa kun ei ottanut mennäkseen eilisiltana takkaloituneen tukan läpi.
Sanni ja Lilli, menkää sinne päämestariksi, mutta muistakaa se ettette kauvan ui", sanoi sitten rovastinna ja hymyili nähdessään miten se lupa teki lasten kasvot loistaviksi.
Eikä Siiri aavistanut, että hän sen teki aivan tietämättään. Sanni, lähdetään sivuhuoneesen tämän tanssin ajaksi... Että saamme olla yhdessä edes vähän aikaa tänä iltana, kuiskasi Siiri. Sanni katsoi ylös mitään vastaamatta. Hän tuskin oli tajunnut koko ehdotusta. Körner samassa pyysi häntä valssiin. Elä mene enää. Täytyyhän sinun hiukan levätäkin. Turhaan koetti Siiri häntä estellä.
Mitäpä vielä, minä luulen varmasti, että Levinit kyllä hankkivat Magnalle pääsylipun, heidän serkkunsa on M. M:sti, korjasi Sanni. Kiitoksia, mutta minä en aijo mennä sinne, sanoi Magna matalalla äänellä. Miksikä et?
Hänellä oli erinomaisen tarkka korva ja samalla hän soitti, niin tunteellisesti, että minulle usein tuli kyynelet silmiin. Siinä soitellessa luiskahtivat tunnit niin nopeasti, etten muistanut kysyäkään, oliko Heikki jo tullut takaisin ja mitä olivat herrat sanoneet. Sanni viimein alkoi päivitellä, että mies oli jäänyt sille tielle. Eikä kuulunut Eeroa ja Volmariakaan.
Väsymys valtasi lopuksi niin rouvan kuin lapsetkin ja he nukahtivat, mutta Sanni istui uskollisesti kuten ainakin koko yön sängynlaidalla, kuulostellen, tulisiko tuolle kauhealle naapurille uusi hulluuden kohtaus. »Pois menköön talosta jahka herää», päätti hän toistamiseen mielessään. »Hänhän saattaisi viedä hengen rouvalta ja lapsilta.»
Mikä Eveliinahan se taitaa olla, niiden uusi sisäneitsyt. Ja hän ... vei sisään? Kaiketikin. Minä läksin pois heti kun olin sen antanut. Niin, kaiketi hän oli heti vienyt sen Sannille ja Sanni heti lukenut. Nytkin hän ehkä vielä tutki sitä. Mitä mahtoi ajatella, mitä tuntea? Siiri näki elävästi edessään hänen totiset, surulliset kasvonsa. Tapasi nuhtelevan katseen hänen silmistään. Oi, Sanni!
Toivoi, pettyi, päätti ajatella muuta ja ajatteli kuitenkin ainoastaan Sannia. Kello oli seitsemän. Vielä hän saattoi tulla. Mutta tunti meni eikä häntä kuulunutkaan. Yhdeksättä jo kävi. Ei hän enää tule. Ei tule; selvään sen näki. Vihaa ja epäluuloa nousi taaskin poveen. Hän ei Sannin sijassa olisi näin menetellyt. Tämä juuri todisti, kuinka vähän Sanni hänestä välitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät