Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kuin lauhkea tuulonen keväimen on tuores ja lämmin ja hellä, niin lie sinun morsius-suudelmas oi, jospa sen kohta mä saisin! NIINKUIN MERTEN MYRSKYS
Emo tuosta arvelevi: "Mi on meiän Marjatalla, Ku meiän kotikanalla, Kun se pauloitta asuvi, Aina vyöttä völlehtivi, Hamehetta höllehtivi!" Niin kuulla kymmenennellä, Impi tuskalle tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Vatsantäysi vaikiaksi. Kysyi kylpyä emolta: "Anna kylpyä emoni, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin!"
Oi, jospa saisin oikein hyvän kuvan tarkoitan maalatun kuvan Henrikistäni, esikoisestani, kesälapsestani, joksi myöskin sanon häntä, sillä hän syntyi Juhannuspäivänä, elämäni ja onneni aamuhetkenä! Mutta ainoastaan Correggion sivellin voisi kuvata noita hurmaavan kauniita, lempeitä sinisilmiä, noita kultakiharoita, tuota sulosuuta, noita täydelleen viattomia, kauniita kasvoja.
Hän antoikin kieltämättä ja vielä lisäksi kaksi pulloa konjakkia, että saisin toisillekin salaa tarjota. Hetken siellä oltuani syöden, mitä edessäni näin, aioin lähteä; mutta oven avattuani tuli kapteeni kajuttaan, jonka tähden pelosta, että hän ehkä huomaisi minut, lymyin siihen, jotta kapteenin poistuttua hänen huomaamattansa olisin päässyt pois. Pian hän poistuikin, ja minä kiiruhdin ulos.
Rehtori kirjoitti vielä samana iltana kirjeen langollensa. Kun ei se postikaan jo tule, että saisin Lasten Kuvalehteä lukea, sanoi pikku Solmia, joka oli käynyt maltittomaksi odottaessaan postilaukkua. Oletko läksysi lukenut?
Siellä loistawassa yliopistokaupungissa, kaikkien ilojen ja huwitusten ympäröimänä et taida kertaakaan muistaa meitä Suomen saloilla asuwia. Tuota en pane kowin kummakseni, jos niinkin olisi, mutta muista toki, että meilläkin on sydän. Aina siitä hetkestä saakka, kun meillä käwitte, on sydämessäni asunut kauhea ikäwä teitä kohtaan, erittäinkin sinua. Ja elämän iloisimmissakin kohdissa olen aina waan tuntenut tätä kalwawaa kaihoa. Ei mikään olisi minulle sen suotuisampi, kuin että näkisin sen päiwän walkenewan, jolloin saisin sinut taasen nähdä; en tiedä miksikä niin on, mutta niin se on. Pidä minua ystäwänäsi ja sisarenasi, muuta en tohdi toiwoakaan ja siinä on kylläksi; mutta älä waan unhota minua. Anna nyt anteeksi, kun olen näin rohkeasti kirjoittanut, mutta en woinut toisin tehdä. Minä olen tämän niin salaa kirjoittanut, ettei Tiinakaan tiedä mitään; hänkin muistelee usein teitä.
Kun saisin Savosta naia, Joroisista juohatella; Minä naisin kolme naista, Yhen naisin nuoren naisen, Toisen naisin vanhan naisen, Kolmannen kasatun naisen. Nuoren nuotalle panisin, Vanhan vaattehen tekohon, Kasatun kiven etehen; Nuor' oisi nuotalla parempi, Vanha vaattehen teossa, Kasattu kiven e'essä. Katumoiksi nainen kaunis.
Ja nyt sinä lopetat!... kas noin! ja tulet pois siitä istumasta!... noin. Saisin edes käydä navetassa niin kuin ennen, kuluisi aikakin nopeammin. Mutta emäntä kai epäilee, että minä sieltäkin voisin varastautua kohtaamaan Jaakoa. * Täällä saan minä elää kuin vanki ... tuvasta salin peräkamariin, siinä minun päiväinen kulkutieni!
Minä kiirehdin omalle aitauksellemme, nopeasti huuhdoin itseni vedessä hiekasta ja menin kammiooni vaihtaakseni uimapuvun tavalliseen vaatetukseen. Olin pian kadulla, jota myöten rannalla liikkuva yleisö kulki, odottamassa ketä? Nähtävästi tovereitani, mutta ajatuksissa kulki toivomus, että saisin nähdä tuon nuoren neidon. Kävelin siinä hermostuneena. Ei toverinikaan vielä tulleet.
Kuin ehtoisen auringon loisto Kesätaivahan kuvaelee, Niin laps'ajan lauhkea muisto Sydämessäni sykkäelee: Se kultainen aika jos vielä Olis mullakin muinoinen, Niin saisin nyt nauttia siellä Sulolempeä lapsuuden. Vaan mennyt se on kuni varjo, Se kuivunut kukkakin on; Sen taivas ei loistoa tarjoo, Muu mennyt muisto vaan on.
Päivän Sana
Muut Etsivät