Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Saaren kukka, Saaren neito, Saaren morsian mokoma." "Voi, jos mie mokoman saisin, Mie tuota hyvin pitäisin, Sylissäni syötteleisin, Käsissäni käytteleisin! Voi, jos mie mokoman saisin, Kun se kävi, kanta välkkyi, Kun se seisoi, seinät paistoi, Kun se istui, maa ilotsi!" Meren kylpijä.
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks' saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä viitottaisin. Ja kieloja aalloille kylväisin mä talvisen tuiskun lailla ja saisivat sadetta saaretkin ja kunnahat rantamailla. Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan ja kulkisit kukkamerta. Ja nyt jos, impi, et tullekkaan niin tottahan toinen kerta!
HECTOR. Sua syleilen, Sa kelpo vanha kronikka, jok' olet Käsikkäin kauan käynyt ajan kanssa. Ilolla halaan sua, arvon Nestor. NESTOR. Sodassa näin jos syleillä sua saisin, Kun nyt sua ystävänä syleilen! HECTOR. Niin, jospa niin! NESTOR. Tään valkoparran kautta, Ma huomenna sun kanssas ottelen! Niin, terve, terve tänne! Muistan ajan
Jospa minä saisin olla yhtenä kanervana noiden tuhansien samallaisten joukossa, eikä kukaan minua huomaisi eikä tietäisi minusta mitään. Toiset eivät ymmärtäneet, miksi Friida tahtoi olla kanervana tuhansien samallaisten joukossa, eivätkä sanoneet mitään.
"Jospa pian palaisit, että saisin vielä kerran nähdä sinut tässä elämässä, ennenkuin täydellinen yö peittää silmäni. "Sillä tuolla ylhäällä taivaanvaltakunnassa sulautuu äidinrakkauskin ikuiseen Jumalan ja pyhimysten rakkauteen. "Tahtoisin vielä kerran syleillä häntä ja sivellä käsilläni hänen rakasta päätään. "Kuule minua, Mirjam! Minä toivon ja uskon varmasti: pian, pian saan minä hänet nähdä."
Mutta, sir, minä olen viime aikoina ollut ihmisten seurassa, sekä naisten että miesten, jotka ovat korkeampaa säätyä kuin se, josta minä olen syntynyt; ja minä tahtoisin vaimokseni kumppanin, joka olisi niiden vertainen; oi, sir, minä en usko että Mrs Somersista sellaisen saisin." "Nyt ymmärrän teitä, Tom. Mutta te hävitätte minun typerää romaniani.
Vaan voisitko Antti hankkia minulle pappia, että saisin vielä kerran syödä Herran armopöydältä.
Jos mä hänet tavannut vaan oisin, Unhottamaan oisin oppinunna, Oppinunna anteeks antamahan, Rauhallisna nukkua myös saisin." Vanhus vaikeni; ja kotvan aikaa Haudan hiljaisuus nyt siinä kesti. Vihdoin nousi Dmitri, kätehensä Otti käden vanhuksen ja virkkoi: "Mua seuraa, tien mä sulle neuvon.
Usko mitä tahdot, töllö, Mut siit' älä hiiskukaan Ollos vaiti! *Forella*. Niinpä vaan Tahdon ollakin kuin pöllö, Nyt mä prinssin uhalla. *Kuningatar*. Se ois kaunis! *Forella*. Luultavasti Prinssi naurais makeasti. *Kuningatar*. Saisit seista kaapissa. *Forella*. Kas niin, nyt taas mamma puhkaa, Vaan en huoli, teenpä uhkaa. Mull' on tuima nälkä, haa! Mistä saisin makkaraa?
Huomenna lähden, kun vain ensin saisin täällä yöni levätä; minä olen hyvin väsynyt.» »Kyllä, varsin halusta», vastasi tietäjä. Ukko lepäsi yönsä ja läksi aamulla taas matkalle. Hän kulki eteenpäin ja näki, ennätettyänsä metsän läpi, lahden rannalla vähäisen kylän, ja lahden toisella rannalla näkyi kartano, jonka ukko arveli siksi, jota tietäjä oli tarkoittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät