Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Magna, tässä kunniallisen miehen käsi, tässä sydämmeni, joka ei toivo rakkautta, mutta myötätuntoisuutta en myöskään pyydä anna minulle mitä voit, suo minun kuitenkin jäädä ainaisiksi ajoiksi vanhaksi ystäväksesi. Saanko nyt tulla? Magna Roosilta professori Bruunille. P:n pappilassa 10/VIII 188 . Rakas vaeltaja! Riennä kotiin pitkältä retkeltäsi, suoraan tuohon "lämminlempiseen kyyhkyslakkaan."
Voimatta virkkaa sanaakaan, piti hän Roosaa sylissänsä, kuin ei hän olisi tahtonut koskaan enää päästää häntä, kunnes Roosa vihdoin lempeästi irroittausi ja vei hänet isänsä luo. Siellä huudahti hän: "Oi, hyvä mestarini, onko sitte todellakin niin? Annatteko Roosan minulle vaimoksi ja saanko kuitenkin palata omaa taidettani harjoittamaan?"
"Oh, saanko esitellä teille Mr Belvoiriä?" Mr Belvoir ojensi kätensä.
Hänen alahuulensa venähti ylähuulta pitemmälle, niinkuin aina tapahtui, kun jokin tähdellinen päätös oli tekeillä, ja vähän mietittyään kysyi hän äkkiä, halusiko Ester lähteä hänen mukanaan Tukholmaan. Pieni vallaton tyttö säpsähti, katseli isäänsä suurin silmin ja vastasi heti kohta, että juuri sitä hän oli hartaimmin halunnut, vaikkei ollut uskaltanut pyytää. Ja saanko minä nähdä kuninkaan?
MARTTI. Hm, herra parooni. MAUNO. Onko tämä vastaus? MARTTI. Saanko luvan? MAUNO. Sano! MARTTI. Peijakas! kohta luulen tässä vasaran paukkuvan. MAUNO. Kohta, Martti! MARTTI. Mutta kuulkaat pieni neuvo. MAUNO. Kuulenpa.
"No saanko minä vastauksen?" kysyi Legree raa'asti. "Herra, minä en tiedä mitään", sanoi Tuomo. "Mitä!" tiuskasi Legree ukkosen kaltaisella äänellä. "Merkitseekö se, että sinä et tahdo mitään sanoa? Kunnoton koira, jos et heti puhu, niin minä irroitan väkisin kielesi." Tuomo katsahti rukoilevasti. "Minä en voi enkä saata puhua mitään, vaikkapa se maksakoonkin henkeni", puhui Tuomo päättävästi.
"Ja siinäkö kaikki?" kysyi viininkauppias. "Ettekö sittemmin ole kuulleet mitään rouva Milleristä?" "Emme mitään; siinä tapauksessa kyllä löytyisi joku muistutus kirjoissa." "Saanko ottaa kopian kirjoituksesta?" "Aivan mielellään. Mutta olette vähän liikutettuna? Enkö minä saa kirjoittaa sen teille?"
"Sit'ei isäntä koskaan ole katuva, sen vaan sanon, ei ikänään, ei ikänään." "Ota hevonen ja ratsasta kaupunkiin Juustila! Hänen pitää jo tänä iltana saaman sähkösanoman siitä." "Saanko luvan toivottaa herralle onnea!" vanhanpuolinen vaimo, silitetty huivi päähineen päällä ja kotikutoinen villahame ison kiiltävän puhtaan puuvillaisen esivaatteen peitossa, astui vitkastellen huoneesen.
Tällä lailla menetellään rosvoin kanssa minun kotipuolellani; ja jos katsotte pehmeyden Gaelilais-roistoja kohtaan sopivammaksi, niin älkää toki moittiko Douglas'ia, vaikka hän puhuu suunsa puhtaaksi. Te nauratte, herra Rothsayn herttua. Saanko kysyä, mistä syystä nyt taas olen tullut teidän naurunne alaiseksi, ennen kuin edes vielä olen taannoiseen vastannut?"
Hän koetti saada rillit pysymään nenällänsä, mutta se ei tahtonut onnistua, sillä nenä oli liian matala ja pieni. "Anteeksi, neiti Lassila... Saanko luvan kysyä", yritti hän puhua, mutta samassa putosivat rillit, jääden nauhaan riippumaan. Hän alkoi taas niitä asetella ja yritti: "Suokaa anteeksi, neiti Lassila! Kuinka olette nyt kesäänne viettänyt?"
Päivän Sana
Muut Etsivät