Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Jos tahdotte, niin kerron tapauksen, jonka itse näin ja josta voitte oppia paljon. Se tapahtui minun nuoruudessani, neljäkymmentä vuotta sitte, mutta muistan kuitenkin jokaisen pikku seikankin, kuin kaikki olisi ollut eilen. Saanko kertoa sen?" "Kerro vain, maisteri! Aika on niin pitkä tässä vastatuulta maatessa.
Hyvää iltaa, herra kellarimestari! tervehti hän kohteliaasti, ottaen samalla taskustaan esiin nuuskarasian; saanko tarjota hyppysellisen nuuskaa? Kiitän nöyrimmästi, herra hovimestari! vastasi kapakoitsija niin kohteliaasti kuin taisi; hänen tarkoituksenaan oli siten heti tehdä vihollisensa aseettomaksi.
En tiedä saanko tulla luoksesi edes anteeksi pyytämään. Minun olisi pitänyt kohta kirjoittaa, mutta olen niin huono kirjoittamaan. Olen repinyt monta kirjettä. Mutta ei se siitä parane ja nyt en enää revi tätä. Varmaan sinä jo olet unohtanut, mutta sinä kirjoitit minulle silloin, että elämä voi ehkä joskus yhdistää meitä tovereina ja ystävinä. Kiitän sinua siitä.
Anteeksi, Emili! sanoi Berndtsson, joka, tutkimusmatkoillansa, oli kuullut laulun. Emili punehtui. Minä luulin, että se oli muori. Berndtsson ei astunut sisään. Minä olen luvannut notariukselle, etten hakisi teitä, minä olen tunnossani luvannut teille, Emili, ett'en astuisi sisään teidän luvattanne: saanko tulla sisälle? Emili seisoi siinä maahan katsoen. Vastaa, Emili!
Hauskaltapa täällä näyttää sanoi Helka, kun hän verannalta tullen astui sisälle. Täälläpä luullakseni on lukuseura; saanko tulla mukaan? Tietysti, eikö sinulla ole mitään työtä? Kyllä minulla on pöytäliina, joka ei tullut valmiiksi lukukauden aikana. Sehän sopii mainiosti, nyt otamme sen esiin.
Johanna, älä mene!... En tiedä, saanko enää tänään puhella kanssasi ... näin kahden. Mutta kyllä vaan minun täytyy... Odota, Johanna, vähäsen vaan ... saat sitte mennä. Tiedän... En aikonut vielä tänään puhua sinulle ... mutta minä en voi lähteä täältä ennen kuin minulla on jokin varmuus sinusta ... siitä, miten sinä ajattelet ja tunnet... En voi jättää sitä enää tuonnemmaksi!
Oi, varmaan majesteetilla on tuuma Uudesti kastaa teidät Towerissa. Mut mistä tämä, Clarence? Saanko tietää?
Mutta muori ei ole kotona, lausui hän väistäen. Niin, teillä on oikeus, ei minun tule tulla sisälle, koska te olette yksin. Mutta, sanokaa minulle: saanko minä tulla toisten? Tahdotteko te sen, Emili! Tyttö ei tietänyt, mitä hän vastasi hän vaikeni. Te olette vaiti, Emili, sanoi Berndtsson, mutta muistakaa, meidän elämämme saattaa riippua... Meidän? kysyi Emili vavisten, meidän elämämme?
Olihan sinne matkaa kolme tai neljä kilometriä. Saanko minäkin jäädä Kotanurmelle? kysyi Pekka Juntunen, nuorimies, kalpeakasvoinen. Saat, tietysti, jos haluat, ja pidä sinä Pekka sitten huolta, että on vieraan hevosella ja meidän omalla "tallikkaalla" hyvää heinää edessä, vastasi isäntä. Pekka Juntunen oli "heränneitä."
Herra Lomaque säpsähti vähän ja jätti keppinsä pistettynä maahan. "Tuhansia kiitoksia, hyvä herra", sanoi hän; "saanko luvan seurata teitä?" "Tunnustan tämän ihanan illan tekevän minut vähän vastahakoiseksi jättämään tätä paikkaa juuri nyt".
Päivän Sana
Muut Etsivät