Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra. ANTONIO. Mun täytyy saada osa rahoistani. VIOLA. Rahoista, herra? Mistä rahoista? Hyvyydestä, jot' osoititte mulle, Ja nykyist' ahtauttanne säälien, Vähistä varoistani teille antaa Voin pienen lainan; paljo mull' ei ole, Mut pannaan tasajakoon varat kaikki; Kas, tuossa puolet. ANTONIO. Kiellättekö minut? Kuin? Töillänikö imartaa mun täytyy?
En voinut muuta kuin itseäni säälien valittaa: miksi on minulta otettu lapsuuteni usko? Olit kulkenut minulta avaruuden kuilun yli, olit iäksi mennyt sen toiselle puolelle. Uskaltaisinko minäkin, sittenkin, pyrkiä sen yli? Sinun vastuullasi, sinun uskoosi uskoen? Uhmata omaa epäuskoani? Tuli hetkeksi huikaiseva, vaivuttava halu siihenkin.
Säälien miespolosta, kutsui hänen vihdoin Olli pitoihin, jossa koiran-silmät häntä pilana pitivät. Kiukuissaan joi hän mahdottomasti. Aamulla kertoi kestikiivarin piika sikalätissä joukon olleen yhdellä lisääntyneen, joka kaikista ei suinkaan ollut vähimmän sikamainen. Pelastuksen hetki.
Sitten hänen tunteensa yhtäkkiä muuttuivat, joka oli aivan tavatonta hänessä, ja hän sanoi, säälien entistä itseänsä: "poika parka!" ja alkoi jälleen itkeä. "Minä soisin", mutisi Scrooge, pistäen kätensä plakkariinsa ja katsoen ympärillensä, kun hän oli ensin pyyhkinyt pois kyynelensä manschetillaan: "mutta se on liian myöhäistä nyt." "Mikä sinun nyt on?" kysyi henki.
»Poika raukkani», lausui äiti, kuin säälien ja hellien. »Mitä? Toinen hirnunta! Mikä nyt on niin iso asia?»
Saanut tietää, ettei Johannes ollut lähtenyt yksin ja lyönyt oven lukkoon hänen nenänsä edestä. Nyt oli tullut toinen ääni kelloon. Irene itkenyt ja raivonnut, Signe säälien häntä lohduttanut. Oli todettu, että Johanneksella sittenkin saattoi olla joku salainen suhde Liisan kanssa, oli kenties kauankin ollut, ehkä heidän avioliittonsa alku-ajoista saakka.
Hän naurahti väkinäisesti tehdäkseen minulle mieliksi ja katsahti milloin talonväkeen, ikäänkuin anteeksi pyytäen minun puolestani, milloin minuun, säälien heitä. Minä puolestani tunsin vastustus- ja ärsytyshaluni heräävän, niinkuin joskus käy ihmisille semmoisissa tilaisuuksissa.
"Mitä suvaitsette te minun antaa teille iltaruo'aksi?" "Ei mitään," vastasi kummastunut Signe. "Minun on mahdoton nauttia mitään." "Malttakaa mielenne," sanoi Appellona säälien, "ja virvoittakaa itseänne jollakin sen suuren tuskan perästä, jonka teidän on täytynyt kärsiä. Minä olen luonanne heti jälleen." Hän meni, ja Signe huomasi, että hän lukkosi ulkoapäin oven.
Matin tila kävi yhä surkeammaksi. Itkien ja hampaat kylmästä kalisten päätti hän viimein panna kaiken rohkeutensa liikkeelle; hän koputti lähellä olevan apteekin ovea, kun huomasi sen akkunoista valoa häämöttävän. Eräs proviisori avasi oven, näki säälien pojan surkean tilan ja käski hänen ajamaan kuormansa kartanolle. Sitte johti hän hänet yöksi lämpimään huoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät