Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ja sitten ma toivoin, ett' tyttönen tulis laulaen saloa syvää ja mitä minä sitten toivoinkaan, se oli niin hyvää, niin hyvää! Ja tyttö se tulikin laulaen, mut tullut ei se hyvä. Ja torvea kyllä ma toitotan, mut kuule ei korpi syvä. En, enhän niitä ma ymmärrä sun konstejas, tyttöni sorja, sen ymmärrän vaan, että ijäti mä olen lempesi, leikkisi orja. Sinä taiteesi turhaan tuhlailet.
Parempi sanon pajuille, Eli haastan halkosille, Kerron puille pääni päällä, Maahan alla jalkojeni; Lausun saunan lautasille, Itken saunassa saloa, Kyllin kylpihuonehessa, Ylisellä yksinäni Yliset ulasvesille, Saunan lauat lainehille. Pois itkin ihanat silmät. Miks' on silmäni sipalat, Näkimeni näin huterat Lie'kö lassa langeteltu, Ja piennä pahoin pielty?
Ajan kuluessa tunkivat Hämäläiset yhä enemmän länteen päin. Kivikirveillään kaasivat he kaskia, tappoivat metsän turkkiniskaisia asukkaita ja naiset jauhoivat jyviä kahden kiven välissä. Tapiota ja muita metsän jumaluuksia rukoilivat metsästäjät erää käydessään, samoin emännät karjaansa metsään laskiessa ja paimenet saloa samotessaan.
Niin minä miniä raukka Sain kerran kesässä maata, Senki saunassa saloa Piilten pikku pirttisessä. Viel' en ollut unta saanut Sen kovemmin silmilleni, Kun jo kuulin kumman kulkun, Anopin ylösajannan; Kun torui tuhmista tulista, Vaivaisista valkioista, Piti kuusta kummat saarnat, Otavasta ouot huolet, Kummemmat kukon sanoista, Linnun laajan laulannasta.
Sua vihaa en, sua soimaa en, mut tee minut järkihin jällehen. Oi, Tellervo huima ja huoleton, en ole ma leikkihin luotu, ei minulle kaunojen karkeloon Lipon liukkahan suksia suotu, minut luotihin vaan pojaks erämaan ja Hiisien hirviä ajelemaan. En luotu ma vaan huvihiihtäjäks, en käymähän saloa samaa, minut luotihin uria uurtamaan ja oksia osoittamaan.
Alempana jyrkänteen rinteellä kasvavien kuusien latvojen yli, jotka olivat myrskyistä kokoon kähertyneet, näkyi kaikille haaroille, niin kauas kuin silmä kantoi, synkkää, ruskean viheriää saloa, kaukaisia vaalean sinertäviä vaaroja ja niiden välissä repaleita suurista metsäjärvistä.
Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Jo olen jotaki nähnyt Tämän ilman kannen alla; Kolme vuorta korkiata, Koiravuoren korkeimman; Kolme synkkeä saloa, Näin Synervän synkeimmän; Kolme järveä jaloa, Kallaveen kauheimman, Puruveen puhtaimman, Kolkon puolipohkehesen; Kolme koskea kovoa, Hämehess' oli Hälläpyörä, Kaatrokoski Kainuhussa, Ei ole Wuoksen voittanutta, Ylikäynyttä Imatran."
Hän panee merkille katkenneen kohdan uurrot: eikö tuo ollut juuri sama säilä, joka oli katkennut Morholtin päähän? Hän epäilee, empii, tarkastaa sitä vielä, tahtoo tulla vakuutetuksi epäilyksensä oikeudesta. Hän rientää siihen huoneeseen, jossa hän säilytti Morholtin päästä vetämäänsä teräskappaletta. Hän sovittaa kappaleen katkenneen terän loviin: siinä saattoi tuskin erottaa pienintä sälöä.
Ruustinna, joka alussa oli kihlausta kovin vastustanut varsinkin sen julkaisua oli käynyt myöntyväisemmäksi nähdessään, miten suuressa arvossa Heikki Saloa pidettiin ja miten rouvat pitäjällä etenkin kaikki joilla oli täysi-ikäisiä tyttäriä melkein kadehtimalla puhuivat Eevin aikaisesta kihlauksesta.
Sitte Lappeenrannasta lähdettiin ajaa katistamaan saloa myöten Pulsaan. Minä sinne päästyäni menen kievaritaloon hevosta vaatimaan, mutta siellä sanoivat, että »vähän ajan perästä junakin tulee.» Siihen minä arvelin, että tulkoon vaikka kymmenen junaa, kunhan saan kyytiä Helsingin kaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät