Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ulkoa kuuluu meluisia ääniä ja askeleita ovi reväistään auki. Sisään ryntää mies, jonka pään ympärillä on verinen side. Hänen jälessään kaksi miestä kantaa verta valuvaa kolmatta, jälessä tulee vielä yksi mies. Vievät haavotetun penkille.
Tuolla näkyi nuorten kisatanner ja yht'äkkiä ryntää poikajoukko leikkiä katsovaa Jerikoa kohti lasketellen pilkkapuheita viulua vinguttajasta, vaihdokkaasta, puutoukasta ynnä muusta; tässä taas ilmestyy Kotilan perheen tupa. Jeriko yhtyy toisten joululeikkeihin, vaan toiset väistyvät hänen edestään.
»Oi turhaa, pois on poissa!» Hän vinhemmin vaan käy »Oi surmasi helmaan kiidät!» Hän koht' ei enää näy. Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.
Se on mielestäni ihan selvää, ett'emme voi suojella varustusta emmekä kotiamme, varsinkin kun vastaamme ryntää kentiesi kymmeniä kertoja lukuisampi vihollinen kuin meitä on. Näillä" hän osotti laihoja nyrkkejään "näillä ei enää ole paljo virkaa; mutta sen verta on niissä, Jumalan kiitos, vielä voimaa, kuin tällä kertaa tarvitaankin; ne voivat vielä iskeä heikon iskun, joka ihmeitä aikaan saattaa.
Kissat syövät ruohoa! URMAS Vähän levottomasti: Niin niin. TAAKANKANTAJA Yhä kiinteämmin: Kissat syövät ruohoa! URMAS Niin niin ... kyllä olen huomannut. TAAKANKANTAJA Kissat syövät ruohoa sähähtäen: tulee sade! Jää takanojoon vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin. Hätkähtää äkkiä, kuuntelee: Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat.
Pian hahmossa huikean pukin puskevan se sankarin kimppuun täyttää, on leveä, luiseva otsa sen kuin tuhmuuden, kaikk' iskut se kestävän näyttää, se sokkona eespäin ryntää kuin yhä voimistuin, se sarvea kymmentä käyttää.
Katsos kuinka mastot huojuu, touvit sinkuu, voivottaa, omaisuuttas irtahinta kuinka vyöryt vallottaa, kuinka kuohut raivokkaina ryntää laivan kylkehen, jotta haaksi saumoistansa äännähtää jo huo'aten. Ylös, joukko, jonka hurja sokaissut on kiivastus!
MEFISTOFELES. Likistä vuoren seinämää, Se muuten kuilun juopahan sun viskaa. Sumu yön yhä tummentaa. Kuules, kuin salo pauhajaa! Pöllöt säikkynä sinkuu, Oksat kirkuvi, vinkuu, Rungot ryskäten paukkuu Juuret niukuvi naukkuu! Metsän pylvähät kaatuu, Vehmas metsola maatuu. Hirmuiseen sekasortoon Kaikk' yletysten murtuu Rotkoon, jonneka myrskyn Viima jo ryntää, Pirstoja kyntää. Vaan läpi tyrskyn, hyrskyn
Mutta minussa ei leimua kulovalkea, vaan sydämessäni palaa kirkas tuli, joka yön pimeydessä johtaa ajatukseni niinkuin majakka kostoa kohti. 'Valvo, valvo! huutaa minussa ääni; 'kun vihamiehesi nukkuvat, valvo; kun he ovat matkalla, seuraa heitä hiljaa, varovasti, ryntää heidän niskaansa ja riistä heiltä omaisuus ja henki.
Hän ryntää Pankratiuksen porttia vastaan", sanoi prefekti. "Ja kuka on tuo komeavarusteinen mies ruskean hevosen selässä? Hän, jolla on sudenpää kypärässä ja joka ryntää portuensista porttia vastaan." "Hän on völsungi, herttua Guntaris", vastasi Lucius Licinius.
Päivän Sana
Muut Etsivät