United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
MEFISTOFELES. Likistä vuoren seinämää, Se muuten kuilun juopahan sun viskaa. Sumu yön yhä tummentaa. Kuules, kuin salo pauhajaa! Pöllöt säikkynä sinkuu, Oksat kirkuvi, vinkuu, Rungot ryskäten paukkuu Juuret niukuvi naukkuu! Metsän pylvähät kaatuu, Vehmas metsola maatuu. Hirmuiseen sekasortoon Kaikk' yletysten murtuu Rotkoon, jonneka myrskyn Viima jo ryntää, Pirstoja kyntää. Vaan läpi tyrskyn, hyrskyn
Meri lauloi suuria laulujaan, meri läikytti suuria laineitaan. Minä seisoin laineita seuraten. Ne toivat hylkyjä haaksien. Oli aikoja sitten samat veet mun kaarnavenheeni kaataneet. Meri lauloi vanhoja laulujaan, meri toi vain pirstoja tullessaan. Minä seisoin rannalla nuoruutein, missä kerran kaarnavenheitä tein. Ah, tuhannen vuoden jälkehen meri tuoda voi helmen pienoisen!
Uusia pirstoja uiskenteli merenpinnalla, ja niiden seassa ne vauvat, jotka maanmieheni Chapon-kadun varrelta oli aikonut Amerikaan. Kaikki nämä pienoiset kappaleet, jotka karjaspää oli varistanut arkuista ulos, hyppivät nyt aaltojen nenillä, ja niiden hyppiminen olisi varmaankin ollut hauskaa katsella vähemmin arveluttavissa suhteissa. Sillä välin paisui vesitulva paisumistaan.
Summaton vesivuori löi laivaa vasemman keulalaidan puolelta. Tuo, sanoi tohtori minulle, ei ole mikään korvapuusti, vaan nyrkinpaukaus vasten naamaa. Ja "nyrkinpaukaus" olikin jättänyt meihin merkkiä. Laivan pirstoja näkyi aaltojen nenillä, mutta olivatko ne osia meidän omasta lihastamme, jotka noin menivät menojansa, vaiko jonkun vieraan ruumiin sirusia.