Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Leena heittäytyi hänen hevosensa eteen polvilleen ja rukoili kohotetut kädet ristissä: Jesuksen nimessä, puolustakaa maata! Pois sillalta! kirkasi Sprengtport hurjistuneena. Samassa kuului kumea ryske, osa sillan kantta heitettiin jokeen. Leena ponnahti ylös ja sieppasi tuimassa epätoivossa kirveen ollaksensa hänkin mukana. Sprengtport tempasi sen hänen kädestään ja viskasi sen jokeen.
»Minä tahdon mennä häntä katsomaan, sen olen sanonut. Jää sinä tänne, minä menen yksin», ja hän tarttui ajajaan, vaatien häntä seisahuttamaan hevosia. Aksel näytti erittäin tuskastuneelta; hän rukoili vieläkin Ragnhildia luopumaan aikeestansa, mutta kun neito oli luja päätöksessään, sanoi Aksel hänelle: »Noh, koska olet itsepintainen, niin minäkin tahdon olla samoin.
Hän kumarsi päätään ja rukoili hiljaa, mutta sydämmellisesti: "Ota minut suojaas ja johdata minua!" Kun hän astui saliin, paloi täällä jo iloinen valkea uunissa ja Eriikka valmisti parhaillaan aamiaispöytää. Magna tervehti ja istui sitte iloisen valkean ääreen kudin kourassaan. Hän ei ollut tottunut jouten haaveilemaan.
Heikki kiskaisi itsensä irti naisista, jotka pidättivät häntä käsistä ja takinpielestä. "Pois siitä!" Heikki oli kuin vihassa ja näytti menettäneen kaiken entisen malttinsa. Mutta naiset seurasivat hänen perässään polkua pitkin, itkivät ja uikuttivat. Kero-Pieti oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Hän rukoili niiden sielujen puolesta, jotka tuolla kalliolla odottivat kuolemaansa.
Ja kansa laskeutui polvillensa ja rukoili hyväntekijänsä, vanhan ruotsalaisen aristokratin puolesta, hänen puolestansa, joka oli käyttänyt syntymis etuoikeutensa ja rikkautensa ainoastaan tehdäksensä onnelliseksi niin monta, kuin hän suinkin oli saattanut.
Herra, älä anna meidän menehtyä rukoili hän sydämmensä syvyydestä. Jeesus, tule auttamaan meitä heikkoja lapsia! Meeri kietoi käsivartensa Helkan ympäri. Kiitos siitä, että muistutit minua Hänestä, joka yksin voi auttaa meitä tästä hädästä kuiskasi hän. Katso, minusta näyttää kuin savu vähän kääntyisi poispäin! Odotappas, eikö kuulukkin ääniä! He kuuntelivat kaikin jännitetyllä mielellä.
Ja eräänä iltana katkaisi hän jyrkän vaativasti äänettömyyden, joka niin kauan oli osottautunut hyväätekeväksi. Regina kalpeni ja päästi kätensä hervottomina vaipumaan helmaansa. »Te vaan tulette taas minulle vihaiseksi, herra», sammalsi hän. »Tee mitä käsken.» Regina tapaili sanoja. »Siitä on jo niin pitkä aika», rukoili hän, »enkä minä osaa kertoakaan.» »Ainakin voit vastata kysymyksiini!»
Se oli unelma uudesta kirkosta. Hän toivoi ja rukoili, että hän vielä ennen kuolemaansa saisi nähdä uuden laajan ja valoisan kirkon kohoavan, jonka hän saisi vihkiä seurakuntansa hartauspaikaksi. Ei hän muuta pyytänyt elämältä, vanha rovasti. Usein hän puhui siitä uudesta kirkosta, mutta köyhä oli seurakunta eikä ollut ketään tuon toimen alkuunpanijaksi.
"Sano! sano!" rukoili Bård, "vaikka olisi kuinka kauheata, täytyy minun se kuitenkin tietää!" "En minä voi, mene pois!" huusi äiti. "Nyt en mene, ennenkuin saan sen tietää", vastasi Bård, ja ääni kuului niin ankaralta että Anna vapisi. Sitten kaikki hiljeni hetkeksi.
Aikani on nyt enää lyhyt, tulkaa ja kuulkaa mitä sanon, antakaa anteeksi!" rukoili Jussi, "tehkää sitte kanssani mitä tahdotte!" Risto ja Olli istuivat vesissä silmin Jussin viereen majan maalaattialle. Jussi kertoi: "Olli, sinä luulit lopettaneesi kurjan elämäni silloin kun viimeksi kohtasimme. Aikeesi oli oikia, kuoleman olin ansainnut, mutta Jumalan sattumus oli se ettei aikomuksesi toteunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät