Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kun hän viimein tuli kammariinsa, jossa ei ollut ketään, joka olisi vastannut hänen puheesensa, joka olisi katsahtanut ylös häneen ja hänelle sanonut: iloitse, sinä elät ja minä elän kanssasi silloin rukoili hän ääneen Jumalata: "Herra! anna minun löytää se sydän, joka minun sydäntäni ymmärtää."
Kvitsinski, katolin-uskoa, jäi läheiseen kamariin, Viskali sen sijaan rukoili niin hartaasti, huokaili niin erinomaisella myötätuntoisuudella aina Martin Petrovitsh'in jälkeen, ja sopatti ja huuliaan liikutteli niin innokkaasti, nostaen silmänsä ylös mäkihin, että minäkin, häntä katsoessani tunsin liikutusta ja rupesin myöskin hartaasti rukoilemaan.
Hän taas rukoili ja teki katumusta kaukaisten aikojen hurskaitten miesten ja naisten kanssa, joitten kanssa hän oli elänyt paljon läheisempää elämää kuin aikaistensa. Suuret maailmalle vievät kaksoisovet sulkeutuivat hitaasti taas.
Humalassa kun oli, ei hän oikeen voinut käsittää tuota; hän kuuli vaan nuo kamalat sanat ja tunsi vaan noiden tummien silmien vainoovan häntä, pari kertaa hän liikuttavasti rukoili Saaraa taukoomaan, vaan jota kerta häntä säikäytettiin uudestaan, jotta masennettuna ja kurjana hiipi makuuhuoneesen ja meni sänkyyn.
Joka aamu, kun hän tuli navettaan varsinaiselle työkentälleen rukoili hän nöyrästi Jumalan siunausta itselleen ja karjalle, joiden menestys oli hänelle sydämenasiana, ja siunausta olikin hänen työssään. Hänellä »onnistui» karja, sanottiin, vaan itse tiesi hän parhaiten, mistä onni tuli.
Jopa muistan", änkytti eukko. "Siirrys vähän poikani" ja eukko istahti vuoteen laidalle. "Ehkä riittää tästä vähän sinullekin ... vähän, vähän vaan". "Vettä!" rukoili Heikki matalalla äänellä. "Vettä! Oletko riivattu, poika! Vettä! Kuka kehtaa vettä mainitakaan, kun on tätä laatua tarpeeksi. Oh hoh! Sepä hunajaa!" ja eukko otti aika kulauksen pullosta.
Aamulla ei Aina enään pilkkaillutkaan miehen teko=sairautta; sen sijaan hän kyynelsilmissä rupesi puhelemaan siitä waarasta, joka uhkasi. Hän rukoili Jumalan tähden Mikkoa luopumaan pois pahasta taipumuksestaan, ennenkuin oli myöhäistä. Mikko ei puhunut mitään, eikä lausunut hänelle tylyjä sanoja, sillä hän ei ollut koskaan waimollensa paha.
"Ankara armonne antakoon anteeksi palvelijanne tuhmuuden!" rukoili kirkkoherra, kovin säikähtyneenä katsahduksesta, mikä
Vaan "sateentekijän" maineesen hän ei tyytynyt; kunnianhimossaan tahtoi hän myös saavuttaa "suuren lääkemiehen" eli noidan nimeä. Hän rukoili sentähden Stanleytä ilmoittamaan muutamia eurooppalaisten suuria salaisuuksia niinkuin ihmisten muuttamisen leijoniksi ja leopardeiksi, sateen, poudan ja tuulen nostattamisen, j.n.e. Sangen usein afrikkalaiset päälliköt esittivät semmoisia pyyntöjä.
Jalat polviin saakka paljaina, rukoili hän: "Isä, isä, minulla on vilu, peitä minua!" Ja minä peitin hänen paljaita jalkojaan se oli vaan näky! Kun siitä heräsin, ulvoi myrsky ulkona, lunta pyrytti ja tuuli vingutti aidanseipäitä. Seuraavana aamuna toi ystäväni Linkonen minulle postista kirjeen, jonka päällekirjoitus oli tyttäreni rakasta käsi-alaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät