Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Rutto-mies harjoittelee laupeuden töitä, sillä aikaa kuin puhtaan sanan saarnaajat jättävät seurakuntansa ja esivallan miehet eivät muusta huoli kuin miten he kukin säilyttäisivät maallisen mammonansa. Talonpoika parka turhaan rukoilee Jumalaa, eikä kaikki hänen tuskansa mitään auta.
Kun Bengt tuli Vångaan, läksi hän kohta kappelinsaarnaajan luo, uuden papin, jonka hän itse oli valinnut ja kutsunut virkaan, koska tämä oli kuuluisa parannuksensaarnaaja, joka ei katsellut sormien lomitse seurakuntansa heikkouksia, eikä liioin omiansa; sillä vaistomaisesti piti Bengt parannuksensaarnaajista ja vanhurskaudenintoilijoista.
Wanha pastori perheensä kansa oli seurakunnassa ainoana herraswäkenä, sillä muut wirkamiehet eiwät liene halunneet sinne asettua, he kun tawallisesti hakewat lihawia laitumia. Wanha pastori oli koko parhaan ikänsä ollut seurakuntansa paimenena, sillä ei hän hennonut sanankuulijoitansa jättää, joiden kanssa hän oli niin paljon kärsinyt.
Joka suunnalta ilma vavahteli kellojen erilaisesta soinnista ja kumahtelemisesta, millä ihmisiä kutsuttiin läsnäolemaan samallaisessa jumalanpalveluksessa kuin paraikaa tapahtui vankilassa. Ja juhlapukuinen rahvas hajosi kukin seurakuntansa kirkkoon. Issikka ei tuonut Nehljudofia aivan vankilan eteen, vaan ainoastaan käänteeseen, josta mentiin vankilaan.
Yksi lapsi oli pelastettu, ja hänen vanhempansa, sekä myös äiden ja isän vanhemmat olivat onnelliset, ja siinä makasi yksi kestipidon ilo, parempi, kuin mikään muu; se oli kestipito, josta kaikki taisivat nauttia ja kyllä saada. Kuinka hyvin eikö kirkkoherra ollunna säälinyt tätä kaikkea! Mikä vahinko, että hän tahtoi jättää seurakuntansa!
Se oli hänen mielestänsä sielun kauneimman ja jaloimman tunteen loukkaaminen, rikos hyvettä vastaan ja syvemmälle katsoen siveettömyys, joka on kauhistus Herran ja hänen seurakuntansa edessä. Sentähden tahtoi hän tässä, niinkuin kaikissa muissakin tilaisuuksissa, hartaasti pyytää jokaista erittäin ensin vakavasti tutkimaan sydäntänsä.
»Minä olen Keuruun kirkkoherran Yrjö Härkmanin poika. Hänen seurakuntansa voi todistaa minun kanssani, että vanhus on koko ikänsä uskollisesti palvellut Jumalaansa ja kuningastansa ja koettanut sekä elämällä että opetuksella olla seurakunnallensa esimerkkinä.» »Sen me kyllä todistamme», huusivat Keuruun miehet.
Hyvin hän tunsikin seurakuntansa ja tiesi jo vanhastaan, kuinka pian tässä maailmassa olojen ulkomuoto muuttuu. Sillä ihana olikin jo heti kohta pyhäinen aamu ja kaikki oli kuin kiilloitettua jälleen. Aamupuoleen oli hiukan sataa pihauttanut karjankynteen ja kun pilvet tuossa ennen aamiaista hajosivat, valaisi aurinko kuin puhtaaksi pestyä seutua.
Hän ei toivotellut hintain ylenemistä jos hänellä joskus olisi syytäkin ollut. Hän tytyi vuoden "markkongiin" eikä joutunut kenenkään kanssa riitaan. Eikä kenenkään tarvinnut katsoa häneen sentähden karsaasti. Ja kun hän nyt iloitsi hyvistä vuodentulon toiveista, iloitsi hän pikemmin seurakuntansa puolesta, kuin itse puolestansa, nähdessänsä, että jokaiselle oli tuleva leipää.
Kaiken kansan kuullen tuomari ensin julkisesti luki Sota-Matin tunnustuksen ja piti sitten lyhyen vakavan puheen, missä toiselta puolen valitti varsin ikäväksi että asianhaarat olivat yhtyneet todistamaan syytöntä vastaan ja toiselta taas ilmoitti suurimman mielihyvänsä, siitä että tässä kohdin lainhoitajat olivat erehtyneet ja tämä nuorukainen päässyt palajamaan yhteiskuntaan aivan puhtaana syytöksestä niinkuin hän nyt oli havaittu olevan ilman vikaa ja vilppiä, oli hän varmaan edelleenkin oleva omaistensa ilo ja seurakuntansa kunnia.
Päivän Sana
Muut Etsivät