Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Mutta entä se apua pyytävä käsi, joka rukoilevasti kurottautui syvyyksistä, kenen se oli? Tuntui kuin katkennut kieli olisi särähtänyt soimaan, häiriten luonnon ja vireessä olevan mielen sopusointuista rauhaa. Toini nousi äkkiä. Emmekö jo lähde? Lähdetään vain. Johan olemmekin hetken saaneet »olla yksin ja rauhassa».
»Päästäkää auki side!» pyysi Antero. »Emme me uskalla», vastasi Maija Liisa jyrkästi. Antero katsoi häneen äkäisesti. »Mitä uskallat. Olkaa vaiti! Ette te mitään tiedä.» Hän kääntyi rukoilevasti Allin puoleen: »Päästäkää te side auki!»
Liikkeellä olo teki Viijan voimista lopun. Hän oli vähällä kaatua ennenkuin pääsi vuoteelleen. Vaimo ei taas malttanut olla kysymystään uudistamatta, mutta kohta hän katui, sillä sairas kielsi sen niin ihmeen rukoilevasti ja koetteli nousta ylös.
Minut oli kutsuttu vain todistajaksi. Vielä tuokion katsoi Antti häneen avuttomasti ja rukoilevasti. Sitten pullistuivat hänen otsasuonensa ja hän puri hampaansa yhteen, niin että huulensa olivat kuin valkea viiva hetken aikaa. Nyt sanoi hän toisella, aivan muuttuneella äänellä: Hyvä! Vaihtakaamme jälleen puheenainetta. Mutta hän ei itse kestänyt enää omaa sisällistä jännitystään.
Ja hetken kuluttua, sidottuaan huivin päähänsä: Se oli ensimmäinen kerta ja viimeinen... Minkä tähden? sanoi Olavi melkein rukoilevasti. Sentähden, että sen täytyy niin olla, on parasta niin. Ja hilliten mielensä kuohun sanoi hän nousten ylös ja koettaen hymyillä: No, tulkaa nyt ... mennään nyt takaisin maailmaan ... tuletteko? Elkää vielä menkö! ... jääkää vielä vähäksi aikaa... Ei nyt enää.
Isä ja tyttäret menivät; mutta äiti vaan viittasi kädellään, kun koettivat kehoittaa häntäkin vähäsen levähtämään ja hymyili niin surunvoittoisesti, että siitä selvästi huomasi: «ei maksa vaivaa siitä puhuakaan!» «Saanhan jäädä luoksesi, Henrik!» hän kysyi rukoilevasti.
Onnettomuudeksi meillä on teidän rakastettunne hallussamme, vaan ei Toussac." "Vaan jos minä hankin hänet teille." "Jos sen teette, niin Lesage saa anteeksi." Sibyllen silmät kääntyivät minuun rukoilevasti. "Niin niin, herra de Laval seuraa teitä", sanoi keisari. "Herra de Laval, teillä nyt on kunnia kuulua keisarilliseen hoviin.
"Päästäthän sinä minut luoksesi käymään?" sanoi Helmi ja katsoi kysyvästi ja rukoilevasti kapteenia silmiin. "Tulkoon lapsi tänne", sanoi kapteeni ja poistui ovelta. Iloisesti ja hilpeästi juoksahti Helmi kapteenin jäljessä huoneesen ja kapteeni veti oven kiinni. Kovin pelvollaan vetäysi äiti huoneesensa.
Ihmiset kääntyivät ympärillä olevista pöydistä sinnepäin katsomaan. Johannes nousi hermostuneena. Hyvästi, sanoi hän. Minä menen. Hän ojensi kätensä Auralle. Tämäkin oli noussut ja näytti olevan yhtä hermostunut. Minä tulen sinun kanssasi ulos, virkahti hän hiljaa ja rukoilevasti Johannekselle.
Siinä ne ovat etelän puolella ja sehän niille onkin hyvä, sillä ruusut tarvitsevat päivän paistetta, kuten tiedät.» »Niin, ja lihavaa, hyvää maata, ja sitä ne myöskin saavat.» Elina katsahti rukoilevasti mieheensä. »Ehkä sopii viedä vähän samaa maata haudallekin? Minä ajattelin, että jaamme sen valkoisen pensaan ja viemme siitä puolen hautausmaalle.» »Miksikä juuri valkoisen?
Päivän Sana
Muut Etsivät