Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
»Niin kyllä, rakas ystäväni... Mutta aloitammeko nyt siitä?» sanoi hän rukoilevasti, samalla kuin hän silitti hänen poskeaan ja tukkaansa. »Minulla ei todellakaan ole aikaa», hän vakuutti. »Niin, niin, pikku raukkani, ei kai sinunkaan aina ole niin hyvä olla. Mutta ymmärräthän, että minulla on tulinen kiire, Alette!» hän huudahti. »Niin, niin, kultaseni», hän jatkoi lempeästi lohduttaen.
Koska nyt arnautit saattivat hätäyttää teidät, niin tottapa teille oli paula viritetty, ja te menitte siihen, joko ymmärtämättömyydestä tahi petoksen johdosta. Oikeauskoisten vallitsija, huudahti Mansurin poika, rukoilevasti ojentaen kätensä häntä kohti. Siinäpä juuri vikani on.
Tyttö irrotti kätensä, ja ikäänkuin kooten kaiken sen, mitä hän oli kertomukseensa kätkenyt, hän kiersi ne syleillen Olavin jalkojen ympäri ja katsoi häntä rukoilevasti silmiin: »Anna minulle se merkki!» Niinkuin kylmä puistatus olisi kiitänyt Olavin läpi, ja senjälkeen kuuma, ja sitte rinnakkain sekä kuumia että kylmiä.
Hän oli erinomaisen kaunis, hänen kasvoissaan kuvastui pelko ja toivo ja hänen silmänsä loistivat kultaisten hiusten alta niin rukoilevasti, että Petroniuksen, joka filosofina julisti rakkauden voimaa ja estetikkona antoi arvon kaikelle kauneudelle, kävi häntä sääli. "Kuka noista sitten on rakastettusi?" kysyi hän nyökäyttäen päätään orjiin päin. Mutta hänen kysymykseensä ei tullut vastausta.
Minkätähdenkö ... no kun olette kaunis ja ... änkytti Juuse. Ja rikas, jatkoi Maria. Jopa astui isäntäkin kamariin ja kysyi: Milläs kannalla on asiat? Eihän siitä mitään valmista taida tulla... Maria kieltää suorastaan, sanoi Juuse. Kieltää? Oletko uskaltanut sen tehdä? äyhkäsi Niemeläinen. Olen, rakas isäni ... ja tiesittehän sen jo ennenkin, vastasi Maria rukoilevasti.
Olivat ... mutta nythän olen aivan unohtanut ... minullahan on sinulle kirje. Hän haki sitä taskuistaan, huomasi muuttaneensa takkia ja meni sitä noutamaan. Kun hän oli ehtinyt ulos puutarhan portista, kääntyi Elli rukoilevasti Olavin puoleen, tarttui hänen käteensä. Ettehän ole minuun suuttunut? Ettekö? Mitäs minä olisin... Mutta te ette rakasta minua niinkuin ennen
He saapuivat vihdoin sille plantulle, jolla minä keijuin vedenpinnalla; minä ojensin rukoilevasti käteni heitä kohden ja he nostivat minun alukseltani ja laskivat minun veneensä pohjaan.
Ovi avautui hämärtyvänä syysiltana. Mertsi suuntasi katseensa tulijaan, sanaakaan virkkamatta, kai rukoilevasti. Silloin hän oli nähnyt äidin huulilla pelokkaan ja matelevan hymyn. Mertsi nosti kauhistuneena isoa päätänsä, ikäänkuin uhkaan.
Sitten hän astui oven luo ja aikoi mennä, mutta pyörähti puoleksi takaisin. »Olisi mulla jotakin sanottavaa sinulle, naapuri, mutta...» hän yritti katsoa syvälle Vennun silmiin. Vennu kiinnitti tarkkaavaisuutensa häneen. »Uskostako, vai?» »Siitäpä juuri.» Kasari huokasi raskaasti ja katsoi melkein rukoilevasti Vennua silmiin.
Kun Midian ja Moab, kaksoiskansa, Nyt vanhan sukuliiton uudistaa, Niin liiton vahvisteeksi lupasin Sun vaimoks' Eglon ruhtinaalle. KOSBI. Mitä! Lupasit minut? Rukoilevasti. Ethän! ZUUR. Yhdistän Kätenne nyt ja siunaan teitä, lapset: Tuhannen tuhansihin lisääntykää! Vihollistenne portit valloittakaa! EGLON. Nyt voimakas on Midian ja Moab. Minäkö uhrilammas voimaton? Ett' olen nainen!
Päivän Sana
Muut Etsivät