Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ei sen vuoksi olisi tarvinnut isännän minulle rukiita tuoda, en minä mitään Laurin vuokraa pyydä, sanoi äitini. Oli miten oli, pitäkää rukiit vaan, en minä niitä aina annakkaan, sillä sellainen pää on minulla ani harvoin, että lahjoja antaa; kyllä silloin saa ottaa, kuin minä annankin, päätti isäntä.
Vähän aikaa arveltua Liisun ehdotukseen suostuttiin. Käsinkivet ja rukiita tuotiin tupaan ja vuorotellen jauhettiin jauhoja kaikkien yhteiseksi tarpeeksi. Pari päivää sen jälkeen metsästäjät lähtivät liikkeelle. He suuntasivat itään päin. "Nyt menemme Mustallejoelle", sanoi Taneli, "sieltä löydämme hirviä ja muuta metsänriistaa sekä lohenmulloja.
"Jo; tuossa on pöydällä avain", sanoi tämä istuen rauhallisesti rahilla. Onneksi oli Kalle joutunut tupaan, vaikka kyllä hän viipyi aitassa tavallista kauvemmin, kun oli hyvä tilaisuus samalla tiellä "puhaltaa" puolikymmentä kappaa rukiita. Arviolta hän niitä tämän määrän sumppusi säkkiinsä, sillä luvaton työ tuopi mukanaan kiirettä ja pelkoa.
Svante, joka valitti jääneensä koko edellisen kesän Venäläisten syötiksi, eikä saaneensa elatusvaroja tai palkkaa palvelijoillensa, lähti tiehensä Ruotsiin. Valtiohoitaja taas lähti rajan puolelle, ja otti mennessään Turun pispalta 30 lästiä rukiita, luvaten valallisesti niillä Joanaa varustella Ruotsin kruunun hyväksi.
Mutta yksi ehto mulla, Jonka täytyy muistoos tulla, Onpi: että piilohon Käyt, kun vitsaa tarvis on! Petter Marttinen tuli jauhojansa hakemaan myllystä. Niin ja niin paljo tulee olla jauhoja, arveli Petter, sillä niin ja niin paljo rukiita minä tänne toin. Niitä tulee olla yksi kappa enempi, vastasi Mylly-Matti. Ei, mutta, sanoi Petter.
Pekka oli kyllä tähän tuumaan ihastunut, mutta eipä karhua kuulunutkaan sinä päivänä. Sen sijaan Liisu-eukko ja pikku poika palasivat kotiin. He olivat saaneet suoloja sekä rukiita ja lyijyä.
Ehkä olisi kuitenkin ollut parempi, että olisimme antaneet suon olla suona, rämeen rämeenä, ja minä olisin mennyt pappilaan. Sieltä olisin taaskin syksyllä saanut rukiita ja vaatteita ja te olisitte saanut sillä tavoin hiukankin helpoitusta, olisitte saanut olla paljon huolettomampana. Nyt sitä vastoin minä en saa mitään tänä kesänä ja teillä on kova raataminen edessä.
Nyt heille annetaan kymmenen lehmän päätä, hevonen, sata tynnyriä rukiita, viisikymmentä tynnyriä ohria, kaksikymmentä tynnyriä kauroja ja kaikenlaista muuta irtainta. Eivät ole tyhjin käsin taloksi lähtemässä. Eivätpä ole tyhjin käsin. Vai sata tynnyriä rukiita. Sitä ei moni isä anna pojalleen, kummasteli ruustinna. Nyt tulivat rovasti ja Mooses ulkoa.
Annoitko todella tuolle ryövärille kaksi tynnyriä rukiita? Annoin kuin annoinkin. Ja kukkuramitalla mittasin aitasta. Jaskalla oli itsellään säkit, ja vielä autoin veneeseen kantamaan. Minä en oikeastaan voinut isäntää moittia. Kun yhteiskunta ei voinut häntä suojata, hankki hän itse väellensä elämismahdollisuuden, kuten parhaiten ymmärsi.
Grönberg astui Ellan ääreen ja kysyi: »Mistä sinä olet tänä talvena saanut viljaa?» »Kaupungista on haettu ja...» »Vai kaupungista!» »Niin ja tältä Klitsiltä ja ... ja Siikalahden kestikievarilta.» »Sinä sanoit ostaneesi *rukiita* kestikievarilta?» »Niin tuota ... en minä nyt muista, oliko ne jauhoja vai rukiita, kun...»
Päivän Sana
Muut Etsivät