United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen vuotta, kolme ensimmäistä vuotta ilman yhtään vouraa, mutta siitälähin maksakoon hän veljeksille seitsemän tynnöriä rukiita vuodelta ja rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka paikassa Jukolan metsissä pyydystelkööt veljekset, ja mitä otuksia hyväänsä, joihin vaan on laillinen lupa.
Syksyn tultua sain minä, niinkuin luvattu oli, uuden harmaan sarkapuvun, pappilan nuoren herran vanhat turkit ja vanhan lakin sekä vielä ruplan rahaa ja puolitoista tynnyriä rukiita ja pussillisen ruokaa kotia vietäväksi. Rukiin paljoutta, puoltatoista tynnyriä, ihmettelin minä, sillä pidin koko rukiit liikana palkkana, kun olin saanut sarkapuvun ja turkit ja lakin ja ruplan ja ruuan koko ajalta.
Etukäteen sai hän puolitoista tynnyriä rukiita, ne käytti hän jauhoiksi ja vei hevosella kotiinsa. Olipa Marilla nyt syömistä, ensi aluksi ainakin, ja kyllähän neuvo toista keksii. Jaakko toi tullessaan kylästä erään köyhän ja näppärän tyttösen; hän oli aiottu Marille kumppaniksi ja huviksi, ett'ei hänen tarvinnut yksin olla, kun Jaakko oli kylän töissä.
Ei ruvennut maataan myömään, vaikka Majalan isäntä siitä monesti puhui. Itsepintainen kuin juutas. Kallista hintaa vaan tahtoi, olipa vielä niin viisas, että muualta kävi velkaakin ottamassa, vaikka olisi saanut vähemmällä vaivalla naapuristaan. "Eihän se Lempo rupea kauppaan, kun ei saa pakkoa", ajatteli isäntä lopuksi. "Nytkin sille tuli rukiita kuinka paljon.
Ahtaasti kävi työ tuossa pienessä huoneessa, mutta aikaa voittain tulivat kumminkin rukiit puiduiksi, ja he saivat suuria rukiita kuin herneitä kolme tynnöriä kymmenen kappaa, ja vieläpä hyvän joukon olkia ja ruumenia karjan rehun avuksi. Potut otettiin maasta ylös ja sijoitettiin talven varaksi pikku tuvan alle kellariin.
He käyvät kaikissa Granadan ja sen ympäristön tansseissa ja juhlallisuuksissa, virittävät Juhannus-yönä ilovalkeita kukkuloille, ja ovat juuri äskettäin tanssineet kuudan-öillä, viettääkseen linnan sisällä olevan vähäisen pellon sirpinsiliäisiä, joka tuskin antoi muutamia kappoja rukiita.
"On niillä jotain", lisäsi toiset. Vaan tietämättömiksi he sillä kertaa jäivät mitä se on. Miehiä kun seipäitä seisoi kohta Nystyrän navetassa. Simo liikkui vilkkaasti. "Täyteenkö?" "Täyteen." Luk luk luk luk: narrr. "Paljonko se?..." "Puolitoista..." "Sitten tuohon." Luk luk luk luk: narrr. "Samako hinta?" "Sama." "Sitten tuohon, jos jyvissä kelpaa." "Kyllä. Neljä kappaa rukiita." "No, sama se.
PENTTULA. Mitä hyötyä teillä siitä on, sitä en tiedä, eikä se minuun koskekaan. Te lupasitte minulle tynnyrin rukiita, jos saisin Niilon Helenasta luopumaan. Sen tein, ja te olette maksanut. Mielestäni olemme nyt kuitit. LOVIISA. Mutta siihen en minä voi tyytyä, ymmärrättehän. PENTTULA. Vaan ? LOVIISA. Vaan tietysti täytyy minun myöskin tulla emännäksi Peltolaan. PENTTULA. Se on eri juttu.
Molemmat ottivat kuin tulipalosta lyhteitä talteen, tuskainen ahdistus povessaan, kun taivas peittyi pilveen ja ukkonen likeni kiireesti. Nähtiin jo, ettei mitenkään kerjetä kaikkia saada. Enemmät puolet rukiita kuitenkin oli ladossa, kun aivan pellon kohdalla välkähti kolminkertainen salama ja ukkonen jyrähti niin, että maa tuntui läikkyvän.
Palo oli nyt valmis kylvettäväksi, ja ne uudisasukkaat, jotka olivat saaneet hankituksi tarpeeksi siemenrukiita, kiittivät onneansa. Oli päivän selvää, että siemenrukiit olivat uudisviljelijälle ihan välttämättömän tarpeellisia, ja kyllä uudisviljelijä siitä asiasta pitikin hyvän huolen. Muudan tuollainen uudisasukas toi mukanaan Suomesta rukiita vain sen verran mitä mahtui kuikannahkaan.