Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta kitkerältä ja karvaalta tuntui yksin niitä syödä ahtaassa komerossani ja useimmiten annoinkin minä suurimman osan tytöille. Haluni päästä pian pois sieltä oli niin suuri, että minä laskin päiviä kuinka kauan vielä kuluisi siihen aikaan, jolloin vanhempani muuttaisivat maalle kesää viettämään ja jolloin minä luonnollisesti saisin seurata heitä.
SUSANNA. En maailmassa ole tyhmempää ihmistä nähnyt, kun tuo Kirsti on. Mutta kyllä minä annoinkin hänelle aika kyydin. No mitä nyt? ILLI. Eikö laitettaisi Nokkia pois ja otettaisi toinen ymmärtäväisempi sijaan. Tarkoitatko täyttä totta Malakias-kulta. Laitetaan, laitetaan vaan ja ihan heti paikalla! ILLI. Vielä toinen esitys. Kirsti saa myöskin mennä. Kirstikö! Kuka sitte kaikki toimittaa?
He luulivat, että toisena päivänä saavat ne kuiviksi ja sitte panevat latoon, vaan sittepä kävikin satamaan ja satoi koko viikon vähän joka päivä, niin ettei heinille osannut tehdä mitään. Ne tulivat sitte semmoisiksi, ettei niitä olisi syönyt minkään eläin. Minä annoinkin vetää ne sitte mudan sekaan lujamaalle... Semmoinen konsti niille kävi.
No tuohan Markkulan Juuse sitä on niin monasti minulta kysynyt ... ja annoin kun annoinkin myöntävän vastauksen... Mitäpä syytä siinä on kieltääkään... Juuse on moitteeton, ja talo on semmoinen, että niitä saakin etsiä monesta pitäjästä... Ei mitään puutu... Se onkin onni ja vieläpä suuri onni päästä semmoiselle tilalle...
Saatuansa tietää, että olin uponneen laivan perämies, käski hän minua kertomaan surullisen historiamme. Siitä annoinkin niin tarkan selityksen, kuin mielenliikutukselta voin tehdä. Kertomukseni ajalla olivat kaikki takakannen matkustajat tunkeuneet ympärillemme ja suurimmalla tarkkuudella seuranneet kertoelmaani.
Annoitko todella tuolle ryövärille kaksi tynnyriä rukiita? Annoin kuin annoinkin. Ja kukkuramitalla mittasin aitasta. Jaskalla oli itsellään säkit, ja vielä autoin veneeseen kantamaan. Minä en oikeastaan voinut isäntää moittia. Kun yhteiskunta ei voinut häntä suojata, hankki hän itse väellensä elämismahdollisuuden, kuten parhaiten ymmärsi.
Mielessäni täytyi minun kumminkin "tehdä syyttömiksi" näitä ihmisiä, jotka niin napisivat, sillä joll'en minä kristillisenä pappina juuri osoittanut napisevaa mieltä, niin oli se kumminkin usein minun mielessäni, ja jos minä jolloinkulloin annoinkin ilolla, niin olin minä joskus oikein iloissani siitä, ett'eivät kollehdin kokoojat olleet tavanneet minua kotona.
Mutta nyt annoinkin minä heille oikean suomalaisen voitelun, jonka he varmasti muistavat vielä Moskovaan palattuaankin.
Muistatkosta hänen esittelemistänsä kerran pitäjän kokouksessa laina-kirjaston asettamisesta seurakuntaan, joka olisi tullut maksamaan pitäjän miehille sata riksiä, väliäkuin ei meillä olisi muuhun rahaamme pantavaa. Minä annoinkin hänelle silloin kelpo muistopalan, jonka toivon sattuneen hyvään maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät