Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Te puhutte tuolla tavoin, kun tiedätte että meitä kuunnellaan, virkkoi mylady kylmästi ja kun koetatte yllyttää vanginvartijanne ja pyövelinne minua vastaan. Vanginvartijani! Pyövelini! Kas vaan, rouvaseni, nythän rupeatte oikein runolliseksi ja eilinen ilvenäytelmä muuttuu murhenäytelmäksi.
Myönnä se", sanoi hän taputellen olkaani ja silitellen hiuksiani. "Se on kyllä totta, rouvaseni, minä sen kyllä myönnän. Mutta minulla ei ole kunnia " sanoin minä epäillen. "Sinulla ei ole kunnia tuntea minua, oli aikomuksesi sanoa; no hyvä, juuri tuon opin saat sinä nyt.
»Leideninpulloja, katsokaa, leideninpulloja» hän nyökäytti päätään hyvin kekseliään näköisenä »niin, juuri leideninpulloja me olemme» ja hän tökkäsi äkkiä etusormellaan Jakobia rintaan, »Te ja minä, ja Te myöskin, rouvaseni!»... Tämän viimeisen hän nähtävästi erityisellä mielihyvällä lisäsi, »kaikki me olemme yk-sin-ker-taisesti vain sähkö-akkumulaattoreita.
Enkö minä siis teidän mielestänne ollenkaan kuulu yhteiskuntaan? Kyllä, rouvaseni, mutta teidän muotonne eivät kuulu siihen. Siihen tapaan jatkui keskustelu. Johannes tunsi itsensä tuiki yksinäiseksi. Siinä se oli taas! Hän joutui aina suuremmassa seurassa hämilleen. Tällä kertaa oli siihen hiukan syynä myös hänen puutteellinen kielitaitonsa.
OLLINEN. No, älähän ole tuosta suutuksissa. Kyllähän se Sederin päivällinen nyt hukkaan meni. Mitäs sille enää voipi. Annappas nyt sinä rakas eukk rouvaseni minulle syödäkseni jotakin, sillä olenpa hirveän nälissäni, AINA. No, etkö ole utelias tietämään miten kävi velka-asian? OLLINEN. Niin niin! Mutta mennään ensin syömään. IMPI. Päätäni särkee niin kovasti!
ROSINA. Ei, minä en voi pahoin ... mutta kääntyessäni... Ah!... KREIVI. Teidän jalkanne on nyrjähtynyt, rouvaseni? ROSINA. Ah! niin, jalkani nyrjähtyi. Se kirvisti kauheasti. KREIVI. Minä huomasin sen kyllä. Tuska tuntui sydämeen asti. BARTHOLO. Tuoli, tuoli. Eikö ole yhtään nojatuolia täällä? KREIVI. Ah, Rosina! ROSINA. Mikä varomattomuus! KREIVI. Minulla on tuhat tärkeää asiaa jutella teille.
Mutta tässä seison ja lörpöttelen; voitteko saada selvää vareksen varpaistani, rouvaseni?" Hänen kertomuksensa oli syvästi liikuttanut Margretaa; hän oli vähän suutuksissaan, mutta hän kunnioitti kuitenkin Ollia ja sääli häntä. Tilit olivat pian tarkastetut; sitte näytteli Olli hänelle kaikki paikat talossa ja hän oli iloissaan Margretan asioiden ymmärtäväisyydestä.
Enhän minä naura, rouvaseni, minä vain istun ihmetellen tuota kummallista koti-ikävää; olisi todella hauska voida tutkia sitä pienempiä osiansa myöten. Eikö teillä ole koskaan ollut kotia? Sanokaamme sitä suojapaikaksi, hyvä rouva, mitä eläimellinen olentoni on pitänyt olinpaikkanansa.
Itaruudesta ei kukaan olisi voinut kreivi Bernhard Bertelsköldiä soimata, ei edes taloudellisesta tarkkuudestakaan. Kreivittären sanat sattuivat sentähden arkaan paikkaan. Kreivi astui pari kertaa kiivaasti lattian poikki. Rouvaseni, sanoi hän, minulla on ollut enemmän alusmaita kuin monella ruhtinaalla, ja ne olen kadottanut tällä hetkellä kenties kaikki.
HERTTUATAR. Mun poikaniko sinä olet? RICHARD. Olen; Luojalle, isälle ja teille kiitos. HERTTUATAR. Maltilla siis mua maltitonta kuule. RICHARD. Minuss' on hiukka teidän luonnettanne: Se moitteen äänt' ei siedä, rouvaseni. HERTTUATAR. Oi, suo mun haastaa! RICHARD. Kyllä; olen kuuro. HERTTUATAR. Ma puhun lempeää ja hellää kieltä. RICHARD. Ja lyhytt', äiti hyvä, mull' on kiire.
Päivän Sana
Muut Etsivät