Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hän luopui toisin ajattelevista mahdollisimman mukaan välttäen niiden seuraa, niinpä hän ensi vuonna Robertin kuoleman jälkeen karttoi vanhoja ystäviään, Aurellin perhettä, ja oleskeli vaan kaikkein ankarimpain heränneiden seurassa.
Jo varsin aikaisin täytyi Robertin olla isälleen avuliaana maatöissä. Käsi auran kurjessa hän ensi nuoruudestaan alkaen sepitti luonnonraikkaita, leikillisen vilkkaita runoja, joihin hän sai aiheita omista sydänsytöistään, ympäröivästä luonnosta, havaitsemistaan pikkutapauksista työssään tai kylillä ja mailla. Lempi ja lemmenseikkailut ovat hänen laulujensa pääasiallisena sisältönä.
Vähitellen Robertin kuvakin sai toisellaisen leiman ... synkät, nuhtelevat kasvojen ilmeet katosivat, hymyily, jota hän oli tahtonut väkisin pusertaa esiin, heräsi jo itsestään, ja hän tunsi että menneisyyden erehdykset ja synnit nyt olivat sovitetut. Hänen koko elämässään alkoi siitä hetkestä saakka tapahtua täydellinen muutos.
Tohtori nousi tuoliltaan ja alkoi käydä edestakaisin pitkin lattiaa. Hänen ja Robertin väli oli luonnollisista syistä aina ollut kireä, eikä hän olisi ollut halukas saamaan Robertia hoidettavakseen, vaikka velvollisuuden tunne olisikin kehoittanut antamaan tilapäisiä neuvoja.
Samassa tuli Sten Larsson naapurin vaimon seuraamana, tuoden kahvipannun, sokerin ja kerman, ja kupit kaadettiin kukkurapäisiksi. Vaikka Gabriellesta juominen ei tahtonut ollenkaan käydä, niin hän Robertin vuoksi voitti vastahakoisuutensa, ja joi niin innokkaasti, että Sten Larssonin ystävälliset silmät säihkyivät ilosta.
Robertin kotia tulon jälkeisenä päivänä sai Gabrielle heti päivällisen jälkeen nähdä tohtori Sandinin nopein askelin kiiruhtavan katua pitkin ja ohjaavan kulkunsa pastorin asuntoa kohti. Gabrielle oli silloin hyvin huonolla tuulella väsyksissä ja haluttomana unettomasta yöstä ja edellisten päiväin sieluntaisteluista, ja päätti heti itsekseen, että tohtori saisi maistaa tuon tuulen purkauksia.
Säpsähtäen kääntyi hän poispäin; tuo katse jääti hänen sydäntänsä, Robertin kasvojen ilme ei ollut koskaan ollut noin mielikarvautta ja tahdottomuutta osoittava. Sitä kesti vain silmänräpäyksen verran, sillä heti kohdattuaan Gabriellen katseen, kääntyi hänkin ja meni toiseen huoneeseen. Mutta häntä vainosi kaiken iltaa tuo katse. Mitä tarkoitti hän sillä?
Gabrielle käänsi päänsä poispäin vastaamatta; Robertin puhumistapa pani hänen verensä kuohumaan, se sai työmiehet hänestä tuntumaan melkein vastenmielisiltä, vaikka äsken oli tuntenut niin innokasta osanottoa niiden kohtaloon.
Nämät ja samantapaiset ajatukset ehtivät jo syntyä hänessä sillä välin kuin hän, katse kiinnitettynä kirjaan, jonka hän taas oli ottanut käteensä, odotti Robertin alkavan. "Gabrielle", sanoi Robert viimein matalalla äänellä, "minulla on jotakin sinulle sanottavaa..." "Mitä sitten?" kysyi Gabrielle katsomatta häneen.
Samalla tunsi hän sydämmensä syvyydellä salaisen, utelevan tulevaisuuden pelon, aavistuksen siitä, että tämä olisi vaan alku vielä vaikeampiin taisteluihin. Sillä viime aika oli hänelle esiintuonut uuden puolen Robertin luonteesta, jota hän ei tähän asti ollut tuntenut, nimittäin sitkeän, masentumattoman pontevuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät