Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Hänen ystävänsä, Aurellin perhe ja pastori Strand olivat hyvin levottomia, ja pyysivät häntä kiihkeästi ottamaan joksikin aikaa virkavapautta ja matkustamaan pois terveyttään hoitamaan.
Ainoakin ilo, joka hänellä tähän asti oli ollut Ryforsissa, oli nyt mennyttä: tohtori Sandin oli tänä vuonna pysynyt melkein aivan erillään. Tietäen syyn siihen, hän katsoi velvollisuudekseen hyväksyä tohtorin menettelyn, vaan kumminkin hänelle saattoi mielikarvautta se, ettei saanut tavata häntä. Aurellin perhe oli hänen ainoa, tuttavallisempi seurustelupiirinsä.
"Kuinka hauskaa!" huudahti tohtori nähdessään kahvipöydän ja kumartuen rouva Aurellin puoleen taputti häntä hiljaa käsivarsille, "nyt näytämme oikein mihin pikkutantin kahvileipä kelpaa. Vai kuinka, teidän armonne?"
Nähdessään tohtorin, nousi hän istumaan ja ojensi hämmästyttävän ystävällisesti kätensä hänelle tervetulijaisiksi. "Tämähän kävi paremmin kuin luulinkaan", virkahti tohtori iloisesti, otti tuolin ja istahti Robertin viereen, "olin melkein odottanut, että heittäisitte minut ulos ovesta. Seikka on sellainen, että oikeastaan olen täällä Aurellin pikku tädin kehoituksesta.
Kas sillä miehellä vasta lahjat on. Niin, minä vaan ajattelin, että pastorin pitäisi antaa kutsua hänet tänne, sillä täällä kyllä minun mielestäni tarvittaisin herätystä. Strand, Aurellin varapastori, kyllä myös joskus saarnaa täällä ja hän on tosin hyvin hyvä ja uskovainen mies, vaan herätyksen lahjaa hän ei sentään ole saanut siinä määrässä kuin tuo toinen, Jönson nimittäin.
Hän luopui toisin ajattelevista mahdollisimman mukaan välttäen niiden seuraa, niinpä hän ensi vuonna Robertin kuoleman jälkeen karttoi vanhoja ystäviään, Aurellin perhettä, ja oleskeli vaan kaikkein ankarimpain heränneiden seurassa.
"Tiedäthän että nyt on minun vuoroni hoitaa isää!" huudahti hän sisarelleen. Rouva Aurell ja vieraat istuutuivat pöytään ja Stella kävi kaatamassa kahvia joka kuppiin. Siinä leikkiä laskien puhellessa ja kahvia juodessa paraikaa, ovi aukeni ja virkaatekevä pappi, pastori Strand, joka jo seitsemän vuotta oli ollut kirkkoherra Aurellin viransijaisena, astui huoneeseen.
Hän ei ollut koskaan kylässä kutsuilla, paitsi rovasti Aurellin luona, hän ei koskaan maistanut viiniä tai polttanut tupakkaa, hän kieltäysi kaikesta, mitä vähänkään saattoi kutsua mukavuudeksi, väliin kaikkein välttämättömimmästäkin, siten hankkiakseen varoja köyhien seurakuntalaistensa auttamista varten. Vuosi kului tällä tavoin.
Sitäpaitsi oli Aurellin rouvalla vielä eräs suuri suosikki, kesy kilpikonna, jonka oli saanut muutamalta merikapteenilta. Erään sohvan edessä oli katettu kahvipöytä, jonka valkonen liina ja tuoksuva lämpösleipä yhä lisäsivät hauskuutta huoneessa, jossa linnut livertelivät ja iltapäivän auringon säteet loistivat lehväkasvien välistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät