Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Vaikkei hän minua rakastakaan, niin minäkö hänen torppansa hävittäisin, sijoiltaan siirtäisin sen veräjän, jota hänen kätensä aukaisee, kesannoksi kääntäisin sen polun, jota hänen jalkansa astelee! Minäkö hänen kotitunteensa rikkoisin!
Minulla on semmoisia ruumiinvikoja, jotka saattaisivat hänet tympeyttää minuun. Alkantor. Vieläkö mitä! Kunniallinen vaimo ei koskaan tympey mieheensä. Sganarelle. Ja suoraan puhuen sanon sen teille: älkää antako tytärtänne minulle. Alkantor. Kuinka niin? Ennen kuolisin, ennenkuin rikkoisin lupaukseni. Sganarelle. Voi hyvä Jumala! Minä päästän teidät siitä, ja minä Alkantor. Ei millään lailla!
Enkä sentähden, päättäessäni, koskaan uskaltanut päättää nimenomaan niinkuin tämä nyt olisi ollut juuri se oikea, lopullinen päätös, sen varalta, että minulla olisi se lopullinen vielä jäljellä, jos rikkoisin nytkin. Kuinka mieletöntä, ja samalla kuinka tuttua!
Ei niin viisasta, ett'ei erehtyisi, mutta parhaan kykynsä mukaan tahtoo Aikyn toimia. Elä vihastu, jos vastaasi rikkoisin." Päiviä kului. Muukalainen seurasi mukaan Mirganin kylään ja viipyi siellä monien telttojen keskuudessa. Hän oppi Samojeedein kieltä ja kuuli, kuinka mies puhui Aikynille, kuin hangelle haastelee lumimyrsky. Hän näki Aikynin tekevän työtä ahkerammin kuin orja.
Se nuori mies, se lääkäri, oli seurannut häntä. Mutta Olavi ei ehkä sitä tekisi ... hän ei minua niin paljon rakasta. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa voisi se olla mahdollista. Hän ei tahdo, että minä rikkoisin, ja kuitenkin hän tahtoo... Hän tunsi kuin pettymyksen pistoksen rinnassaan. Oli kuin olisi se loisto, joka oli Olavin päätä ympäröinyt, siitä hälvennyt.
Kiitos kauniista opetuksesta, vastasi Johannes ärsyttävästi. Mutta mitä hyötyä minulla voisi olla siitä, että rikkoisin lupaukseni? Signe loi nopean, välkähtävän silmäyksen häneen. Sitten kääntyi hän serkkunsa puoleen, joka oli ottanut lyijykynän laukustaan ja piirteli hajamielisen näköisenä jotakin pöytäliinaan. Mitä sinä teet? kysyi hän.
HANNA. Minä kiellän sinua puhumasta rakkaudestasi, jota inhoon ja jota kuuntelemalla rikkoisin sekä itseäni että erästä toista vastaan. KANTTORI. Toista? En ymmärrä; mutta sinussahan onkin paljon mitä en ymmärrä. Vaan miksi sinua kiusaisin kauemmin sinä minua inhoot, niin olet itse sanonut. Minä menen. HANNA. Ei, ei! Sitä koristaa jo toisen miehen sormus. KANTTORI. Toisen miehen?
Sepä tosi, mummu kulta; minä en ole se mies, joka lupaustani rikkoisin; mutta tuon valan minä tein sillä ehdolla, ett'ei se sotisi kristin-uskoani ja sieluni parasta vastaan. No! kaikkea tässä pitää kuulla! Enhän minä tule niinkuin yölutka sinua viettelemään. Tulenhan minä säädyllisesti puetettuna kauniisin, hopeaisiin hiuksiini ja koristettuna kuin morsian.
Kylläpä olet käytännöllinen, ajattelin, ja mieleni teki sanoa, etten aikonut päästä mihinkään sen enempiin tuloksiin; olin vaan vastannut hänen kysymyksiinsä. Mutta silloin taas ymmärsin, että ijäksi rikkoisin välimme, ja sitä en mitenkään hennonnut. Minun ei auttanut muuta kuin sanoa: "Tarkoitukseni on pyytää sinua vaimokseni."
Sano minulle tässä rehtorin läsnäollessa että kadut malttamattomuuttasi, ja minä sallin sinun huomenna konsistoriossa esittää anteeksipyyntösi väittelyyn osaaottaneille. Minä rikkoisin sitä kunnioitusta vastaan, jonka olen velkapää teidän korkea-arvoisuudellenne, sanoi Paul, jos teeskentelisin katumusta, jota en tunne.
Päivän Sana
Muut Etsivät