Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ahti! Mikä se on? RIITTA. Hirveä kosken haltija tietysti! AKSEL. Nyt en ymmärrä sinua. RIITTA. Voi kuinka olet tuhma! Etkö todellakaan tiedä mitään Ahdista? Ethän vaan liene pakana! AKSEL. En, en! Kyllä minä olen sinun ristiveljesi. Mutta selitä nyt, mikä tuo Ahti sitten on?
Ei työkään tahtonut enää häneltä oikein sujua, eikähän se ollut ihmekään, kun ommellessa vain aina pyöri Riitta silmien edessä ja tuo kummallinen katse tuijotti Kalleen milloin saksien peristä, milloin muualta.
RIITTA. Oi, Yrjöni! Sinä olet kovan koetuksen kestänyt!
Näethän, että olen siivo ja rehellinen matkamies. Tulin tänne vuoristoon ja väsyksissäni jäin tänne levähtämään. Sitten kuulin sinun suloisen laulusi, mutta en hievahtanut paikaltani, ennenkun itse kutsuit minua luoksesi. Silloin lähestyin sinua sillä luulin sinulla olevan jotain asiaa , ja tässä minä nyt olen. No, olenko mielestäsi niin hirvittävän näköinen? RIITTA. Ethän toki!
Saisitte hävetä, Sanna-muori, seisomasta täällä kuin tarhapöllö ja ennustamasta pahaa lempeälle ja hyvälle herrallemme, virkkoi taas Riitta äänen painolla, jonka hän katsoi pitävänsä panna sanoihinsa joka kerta, kun oli talon puolella olevinaan. Olkoonpa, että täällä ennen on ollut pahoin, nyt ainakin ovat asiat oikealla tolallaan. Senhän jo lapsikin voi nähdä ja ymmärtää.
RIITTA. Rakas Yrjöni! Sinulla on vielä sama rehellinen sydän, kuin lähtiessäsikin. Vanhukset tosin sanovat sinua hitaaksi ja saamattomaksi, mutta pysy sinä vaan semmoisena kuin olet; pääasia on, että olet minun.
Holpan Paavo se siellä kuuluu mekastavan, sanoi emäntä. Sepä se, se se. Sepä se. Kyllä mie sen pallin opetan. Minä tapan sen! uhkaili Penja. Siitä kertoi minulle Riitta. Nyt neuvottelin mitä keinoja käyttäisin vastustajalleni. Mutta lyypä kun olin luonnoltani, niin pisti päähäni tuuma. Menin eräänä yönä Penjan lanttumaahan ja etsin sieltä miehen pään kokoisen lantun.
Aina se haukka teeren pesään mahtuu, ja kyllä tanskalaisen selkä sujuu ruotsalaisen tuolin selustimen mukaan, vastasi Susanna. Siihen aikaan, kun Niilo Janssen vielä oli halpa kamaripalvelija, sanottiin häntä ylpeäksi ja ilkeäksi mieheksi, tuumaili Riitta, ja minä ajattelen, ettei ihminen tässä maailmassa paljosta myötäkäymisestä parane.
Ka, miks'et osaa. Sanot puodissa, että se tulee herrasväen lapsille, niin antavat hyvää. Mutta minkä väristä? Se nyt on se sama. Kaiketi mustaa, arveli Riitta, koska heillä on suru. No, osta mustaa. Mutta joutuun nyt, että pääsen neulomaan. Kysy samalla vielä kuinka rouva voi. Onko tervennä edes? Kysytään vaan.
Elias, joka sillä aikaa oli hakenut Mariaa joka paikasta, kysyi nyt Riitalta, minne nuori tyttö oli mennyt. Eikö hän ollutkaan teidän kanssanne? vastasi Riitta. Kyllähän minua kummastutti, kun hän vastoin tapaansa viipyi niin kauan poissa, mutta minä luulin hänen menneen hevosen kanssa jäälle katsomaan, kun ne ottivat kelloa ylös. Elias ei kysellyt sen enempää.
Päivän Sana
Muut Etsivät