Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Sinä näetkös olit olevinasi minun morsiameni. Mitä siihen sanot, Riittaseni? RIITTA. Minusta sinä teit hyvin tuhmasti tuollaista uneksiessasi. Mutta älä Hannu parka ole siitä milläsikään. Tuo uni ei merkitse mitään. HANNU. Päin vastoin! Se merkitsee hyvin paljon.
RIITTA. No, älä sitten täällä suotta kieltäsi tylsennä, vaan riennä isäni luokse! YRJ
"No, tapahtukoon niin, minä kutsun kirkolta eräitä naapuria waan iltapuoleksi olemaan todistajina; ja Riitta walmistaa meille päiwällisen siksi kuin toimitus on ohitse; ja nyt Jumalan haltuun siksi kun palajan kirkosta."
He katselivat pelon ja kunnioituksen sekaisin tuntein tuota salaperäistä rauhallisuutta, jolla Uutela nyt tietään astui. Mutta sekin tie oli kivinen ja kantoinen, sen sai Uutela pian kokea. Itseensä nähden hän kyllä oli rauhallinen ja hänen suhteensa Keskitalolaisiin oli selvä. Samoin oli aivan yhdentekevää mitä Riitta ja loistenvaimot ehkä supattelivat.
Kun hän nousi pöydästä, niin hän pakotti itsensä sanomaan ohimennen nuorelle emännälle pari sanaa jotta sen sai ymmärtää sekä Riitta että sitä tietä muut, että tähän ei sivullisen sopinut sormeaan pistää. Mutta sisäisesti häntä inhotti. Varsinkin iltasin, kun hän ihmishävyn vuoksi oli pakotettu menemään samaan kamariin Mantan kanssa.
RIITTA. Mutta nyt sinä olet tullut takaisin, koetusaikasi on päättynyt, ja sanoihan ukko: «silloin voit kosia uudestaan.« YRJ
RIITTA. Niin näethän sen kysymättäkin. HANNU. Sepä sattui hyvin! Minulla, näetkös, on jotain hyvin tärkeää ja salaista asiaa sinulle kerrottavaa. RIITTA. Jätä se kertomatta; sillä tiedäthän sinä, että minulla on tarkka kuulo, mutta kerkeä kielikin. HANNU. Leikki pois! Minä puhun nyt totisia asioita. RIITTA. Vai totisia asioita! Se on toista se.
Nyt minä annoin hänelle kaksi leipää ja puolenkymmentä seltiä". "Voi sentään sitä Riitta raukkaa" ... sanoi piika Maija... "Kun vaan lumelta rupesi pääsemään, niin jo alkoi juosta pitkin metsää parkkien perään ja siihen se nyt meni. Ei edes saanut rievun ripakkoa päähänsä; ei yhtä paitavaatetta eräälle lapselleen".
RIITTA. Niin, sinä näytät niin juhlalliselta ja hartaalta, kuin Antti lukkari lukusijoilla. HANNU.
Niin olette nuojaantunut. Näkee, että huolta teilläkin on ollut ja kovia päiviä. Eipähän se maailma säästä. Eipä, eipä se säästä. Oliko tuo edes hyvä teille? Kuka? Rouva hiukan naurahti. Miehenne. Riitta sanoi, että seitsemän päivää teillä oli viikossa sen kanssa. Ei valtaa missään. Ruoatkin yksin määräsi. Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mistä tietää. Kun se oli juuri päinvastoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät