Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Yhden ainoan kerran nuo vanhat epäilykset olivat nostaneet päätään. Hän oli tullut sattumalta keittiöön, jossa Riitta ja eräs savolaiseukko hääräilivät kahden ja silloin kuullut muutaman lauseenkatkelman: Niinkuin noilla hämäläisillä olisi joku »Siis vieraatkin ovat jotain huomanneetvälähti hänen mielessään.

Mutta minä vakuutan, että olen jo monta kertaa koettanut pitää kieltäni kurissa, vaan se on minulle aivan mahdotonta. Ota siis vaari, mitä minulle sanot! HANNU. No, sinä olet tuommoinen soma tyttö hupakko, tiedänhän minä sen! Vaan kuule nyt vihdoinkin, mitä sinulle ilmaisen ... minä näin viime yönä niin kummallista unta. RIITTA. Todellakin! HANNU. Niin, oikein ihanata unta!

"Tuommoista humalaista tupakka-suutako? hyi!" sanoi Riitta ja torjui pois luokseen pakkeleutuvaa mylläriä; mutta yhä uudestaan se vaan tunkihe lähelle. "Mene Maijaasi suutelemaan muudan viinaratti", tiuskasi Riitta vihasesti ja tuuppasi myllärin pitkäkseen peltoon, mutta toiset tytöt nauraa kikattivat niin, että ruumis hytisi.

Minä vannon sinulle, etten ikinä tule Riitan mieheksi. Hyvästi, sinä kelpo viuluniekka!.. Ha! ha! ha! Hän juoksee niinkuin yhä vielä olisin hänen kintereillään. Minun koenäytökseni Ahtina onnistui oivallisesti! Nyt saavat Yrjö ja pikku Riitta rauhassa tavata täällä toisiansa.

Nimemme saattawat tulla sanomain kautta julaistuiksi." "Nimemmekö, Riitta? Mitä kaikkea sinä arwelet? Juhana ja Riitta, ne owat juuri kauneita nimiä kulkemaan halki Europan sanomat!" "Waan minun papinkirjani ja sinun wirkapaperisi?" "Ne sinä säilytät kengissäsi, Riitta." "Ja jos saamme koko kesän elää tuossa mökissä?" "Pienin maja ja sinun rakkautesi, Riitta, minä en pelkää, en kaipaa mitään."

Kun kerran sikoja oli Mikkelilläkin kärrillä, niin mitäs siinä oli epäilemistä". "Mistäs ne nyt sen ovat tulleet huomaamaan?" "Sitähän se Riitta kaaritti, että heidän vihamiehensä ovat käyneet viskaaleille kielimässä. Ne vartavasten laskivat ensin rajan yli ja sitte tulivat jälestä ja ottivat kaikki pois".

RIITTA. Onneton tyttö raukka, jonka koko maailma on hyljännyt. Kultani on riistetty pois ja minut on luvattu vaimoksi sille, jota minä kaikkein enimmän vihaan. Minulla ei ole koko maailmassa ketään, joka tahtoisi minua auttaa, ja sentähden rukoilen nyt sinun apuasi. KAARLO. Mitä anot siis minulta, lapsukaiseni?

En nähnyt. Kuulin vaan kun peuhasivat toisessa huoneessa. Peuhasivatko?... Herran ihme kuitenkin! Että hänellä nyt on monta lasta ympärillä... Ja semmoinen nuori, häiveriäs kuin oli . Pidäs tuota vyyhteä, Riitta, niin saan keriä... Vai muisti minua? Kuinka hän sanoi? Jasso, Kauppa-Lopo. Onko hän täällä? Ooho! Niinkö sanoi? Herra jumala! Juuri samoin kuin ennen tyttönä ollessaan. Juuri samoin.

Sinun hevosesi oli kymmenes, sanoi hän; sen useampia hevosia ei ollut koko kappelissa. Mitä tämä on? huudahti Heikki. Me tulemme jäältä ja sinne ei ole käsketty tuoda kuin kolme hevosta, jotka hyvin riittivät koko kuljetukseen. Hyvänen aika! Sen kai Maria tietänee, joka seurasi miehiä riiheen antaakseen heille avaimen, vastasi Riitta, nyt hänkin hämmästyneenä.

Yksi noita harvoja oli siihen aikaan Uudenkaarlepyyn pitäjästä kotoisin oleva Riitta Seppälä eli "Sepän Riitta", vanhastaan tunnettu Larssonin talossa Vaasassa, jonne hänet usein ennenkin oli tarvittaessa kutsuttu tehokasta apuaan antamaan.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät