Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Jäykästi päätään nyökäytettyään ja kiittämättä näin tavallisesta vieraanvaraisuudesta seurasi hän sitten heitä taloon. Heidän sisään astuessaan olivat vanhat tuttavamme, Heikki ja Riitta, myöskin palanneet kuokkamaalta, ja yksinkertainen illallinen oli pian valmiina pöydällä.
Nuoren miehen posket läwähtiwät punaisiksi. Hänen silmistään loisti jotain, mikä näytti ilauttawan nuorta naista. He katsoiwat äänettä toinen toisensa silmiin. "Sen rakkaampi minun on jäädä luoksesi. Mutta Riitta, tunnethan syyn, joka käskee minua jättämään sinut hetkeksi." "Ethän kuitenkaan minua jätä?" "Wähemmän kuin koskaan ennen. Nyt siis hywästi. Eräitä tuntia waan, ja minä olen takaisin.
Mitä Riittaan tuli, niin oli paha kyllä, ettei noita-akkoja enää poltettu; moni oli ennen maailmassa kärvennetty vähemmästäkin! Näin jaariteltiin tässä kunnon kaupungissa, ja näin jaarittelivat erittäinkin ne, joiden käsiä tai jalkoja Sepän Riitta oli paikkaillut tai joilla oli ollut paras toimeentulonsa Larssonin suuresta ja laajalle ulottuvasta kauppaliikkeestä.
Sitten kun Sepän Riitta oli runsaasti palkittu, lähtivät kreivi ja kreivitär Bertelsköld syyskuun lopulla Vaasasta ja tulivat kaksiviikkoisen myrskyisen matkan jälkeen Tukholmaan, jonne toistaiseksi voimme heidät jättää varmoina siitä, että he olivat onnelliset rakkaudessaan, onnelliset keskinäisessä kunnioituksessa ja luottamuksessa.
He aikovat kahden kesken kohdata, mut kolmanna minä olen mukana. Ma neljänneksi tahdon tulla. RIITTA ja YRJ
Sukat olivat lauantai-illasta saakka valmiina ja kokoon käärittyinä. Tuon tuostakin hän käärön hajoitti, silitteli polvellaan suoriksi ja mittaili niitä mallisukalla. Sitten tyytyväisenä laittoi ne taas kokoon toistensa sisään niinkuin olivat olleetkin. Riitta heitti niihin aina syrjästä silmäyksen.
"Niin huomiseen", wastasi Anna, ojentaen kätensä tohtorille ja seurasi äitiänsä makuuhuoneesen. Kewät yön kuultawa werho oli wienosti peittänyt hetkeksi nukkuwan luonnon. Pappilassa oli kaikki hiljaan. Martti pappi ja Riitta nukkuiwat wähän lewottomina, ajatellen tyttärensä onnetonta mielen tilaa, mutta Anna itse makasi sillaikaa lewollisena kuin lapsi, joka äitinsä sylissä nukkuu.
Sen enempiä sanoja tuhlailematta tarttui Riitta kipeään jalkaan, laski sen hätäilemättä tuolille ja naksahutti sen vielä kerran poikki. Tällä kertaa puri kreivi hampaansa yhteen eikä ääntä päästänyt. Mitä teette! huusi Ester säikähtäen. Ei mitään, sanoi taas Sepän Riitta, se oli vain hitunen rustoa, jota oli kasvanut väärälle paikalle.
Ei tässä parku auta, sanoi Sepän Riitta, omalla tavallaan lohduttaen. Jos mieli teistä miestä tulla, täytyy teidän vähän kärsiä. Kuinka on? kuiskasi Ester, vasten tahtoaan vapisten. Mitä joutavia, sanoi ämmä. Oikea käsivarsi ei ole katkennut, on vain nyrjähtänyt sijoiltaan. Mokoma vamma paranee kuudessa päivässä.
Päästäkseen noista masentavista ajatuksista kulahdutti Kalle ryypyn toisensa perästä ja siten tultuaan rohkeimmilleen koetti pyörötansissa halata Riittaa, niinkuin oli muitakin tyttöjä halannut. Silloin se Riitta Kallen mielestä teki päätemppunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät