Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Nuoren miehen posket läwähtiwät punaisiksi. Hänen silmistään loisti jotain, mikä näytti ilauttawan nuorta naista. He katsoiwat äänettä toinen toisensa silmiin. "Sen rakkaampi minun on jäädä luoksesi. Mutta Riitta, tunnethan syyn, joka käskee minua jättämään sinut hetkeksi." "Ethän kuitenkaan minua jätä?" "Wähemmän kuin koskaan ennen. Nyt siis hywästi. Eräitä tuntia waan, ja minä olen takaisin.
Prowastilla ei ollut mitään erinomaista wastaansanomista, mutta neidit katsoiwat meitä suurin, kysywin silmin. Meillä ei ollut enää tilaisuutta neideille puhua luotuista sanaa. Kättä puristaen jättelimme kaikki hywästi, mutta minä olin tuntewinani, että Tiinan kädenpuristus oli tawallista hellempi. 'Wiekää terweisiä kotiin! muistutti prowasti. 'Onnea matkalle! toiwotti Mari.
'Mikä sinulle tuli, Fabian? kysyi Agneta hiljaa, kun huomasi minun toipuneen. 'Minä en woi hywin täällä on niin kuuma, haluaisin päästä kotia', sanoin hänelle, tietämättäni, mitä oikeastaan sanoin. Kaikki katsoiwat, mikä enemmän, kuka wähemmin kummeksien minuun. Olipa tuo tapaus waikuttanut kaikkiin niin paljon, että tanssiminen loppui siihen ja itsekukin hankki kotiinsa lähtöä.
Olipa niinkuin salama olisi satoja nuoliaan laukonut yhtaikaa aiwan talon huoneitten sisällä. Kaikki, sekä wieraat että talonwäki hämmästyiwät aiwan sanattomaksi ja katsoiwat toisiansa kysywästi silmiin, ja nuorten ilo taukosi siihen paikkaan. "Herra Jumala! Mikä se oli?" tointui kirkkoherran rouwa wihdoin ensimäiseksi sanomaan. "Ukkonen", sanoi joku.
Hän hengittää huohotti tiheään, raskaasti ja sywästi, eikä woinut saada sanaa suustansa. Kaikki katsoiwat häneen kummastuksissansa, sillä ei kukaan woinut olla pelkäämättä, että jotakin hirweää on tapahtunut ja ehkä toista on tulossa. "Wo-woih, hy-wä isäntä mikä nyt tu-tuli", sai Matti wiimein katkonaisesti sanotuksi. "Mitä nyt sitten tuli?" kysyi isäntä hämmästellen. "Wa-walhetorni."
He puheliwat toisillensa wain kuiskaamalla ja kaikkea kolinaa näkyiwät he wälttäwän niin paljon kuin mahdollista; toisiansa silmiin katsoiwat he usein kysywästi ja ujosti. Isäntä oli noin keski-ikäinen mies; hän oli pitkähkö, laiha ja kuihtuneen näköinen.
Moinen heilakka, nenäkäs, wiisas ja riehakka kun oli, oli hän kaikissa nuorten kisoissa ja leikeissä ylimyksenä ja johtawana henkilönä, joissa kaikki käwi hänen tahtonsa mukaan; kaikki katsoiwat häneen ja hän kaikkiin. Oikeuden tunto oli hänellä niin ankara, ettei hän kärsinyt mitään wääryyttä ja sortoa kenellekään tehtäwän, ei minkään nimen ja warjon alla.
Herrassäätyiset katsoiwat heitä myös ylön, sillä nämät kyllä tiesiwät millä pohjalla heidän luultu siwistyksensä oli ja mistä lähteestä tuo ankara kunnianhimo oli kotoisin. Nekin, jotka oliwat talonwäen näennäisiä ja ylimmäisiä ystäwiä ja ainaisia wieraita, pitiwät tuota ystäwyyttä woimassa edestä päin sen wuoksi, kun talo oli niin wieraswarainen ja ehkäpä siinä oli jotakin muutakin mielipidettä.
Hartaasti katsoiwat he häneen ja toiwoiwat niin paljon he kokiwatkin kaswattaa häntä kaikissa hywissä tawoissa ja totuttaa tuntemaan jo nuorena hywän ja kelwollisen kansalaisen welwollisuuksia.
Kun pojat noita keskusteliwat ja yhä katsoiwat häntä kynttiläwalkeallansa, ei Wiklo tohtinut wärwähtääkään. "Mitä me nyt tuolle teemme?" kysyi taas eräs joukosta. "Koska hän minun silmistäni näyttää puutalkolta, niin minä lyön häneltä toisen haaran poikki; sittenpähän huomenaamuna näemme, kuka nilkkuna tulee kirkkoon ja niin saamme tietää ken rullina on ollut."
Päivän Sana
Muut Etsivät