Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Näin lauloi hän; ja niinpä on viinakin meidät syöstänyt onnesta onnettomuuteen, riemun valosta synkkään suruhun. Reetta. Ahaa! Paha sisälles on astunut, Simo! Petoksen polttavia sanoja viskaat sä tyttö-raiskan silmille. Mutta kavahda itseäs Jaakolta! Kuuletko jytyä, kuuletko astuntaa ulkona? Silloinpa sisälle astui ankara, jykevä Jaakko ja Simo lavitsalle seinän viereen istahti. Jaakko.
Siunaus näin nousee maasta ja avion kylvö hedelmän kantaa. Saat ilon hoitaa, heijata lastesi lapsia, laulaen "tupakkarullaa". Sere. Tuu, tuu, tupakkarulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Niinpä lauloi muinen äitini mulle. Jaakko. Niin nähdä saat sinä, Reetta, hedelmän lastesi töistä.
REETTA. Pormestari, joka ROUVA. Herra Jumala! Pormestari itse omassa persoonassaan! REETTA. Niin, minä en tietänyt hänelle vastata muuta kuin viskaalillekaan, että herra vielä makaa; mutta sanoinhan minä, että rouvaa voi tavata, jos hän tahtoo ROUVA. No, mitä hän siihen sanoi? REETTA. Hän vain väänsi suunsa ivalliseen nauruun ja sanoi että tämä asia ei ole rouvan korville.
Ja sitten sinä sivumennen voit kysyä, mitenkä se on tuon merimiehen laita, joka yöllä sinne tuotiin. Asia ei tosin meitä koske, mutta täytyyhän sitä sen verran osoittaa myötätuntoisuuttaan lähimmäistä kohtaan, että REETTA. Voi, voi, hän kuuluu jo olevan kuolemaisillaan! ROUVA. Kuolemaisillaan! Mitä sinä sanot?
Vaan sinäpä, Reetta, sidoit kuin rautasaranoilla kuningaskruununi kiinni. Onpa nyt pääni kuin rautapuntari. Simo. Mutta se onkin kruunattu rautapuntari! Reetta. Kruunattu ja templattu on rakas Jaakkoseni nyt. Jaakko. Kas sua piikkipintainen ohdakkeen korsi tässä kuninkaallisessa vehnäpellossa! Osaatko sanoa: rakas kuninkaani, osaatko sanoa? Reetta. Mun rakas kruunattu kuninkaani.
Reetta. Onnettomasti vainoo maailma meitä. Sere. Kuinka voisimme viettää isä- ja äitivainajain hautajaisia, jos viina puuttuisi? Jaakko. Lapsi, lapsi! Miehen sinä tarvitset, joka sua vähän kytkee ja pitää riimussa! Et ymmärrä mitä puhut vanhemmistasi. Reetta. Maitosuun varsan tavoin puret imettäjääsi, lapseni! Toisaalle pyörähti nyt Sere ja lauluksi käänsi hän jutun. Sere.
Ainoastaan nuori, naapuripitäjän kansan-ylikoulun opettaja seisoi vielä kuin pilvistä pudonnut atriapaikalla, voimatta käsittää, mitä olikaan tapahtunut. Mutta aidanpanijan pimeässä tuvassa istui Reetta raukeana ja väsyneenä penkillä, pitäen tyhjää päätä käsissänsä. Hiukkanen punertavaa illan valoa tuli kuin varkain metsän puiden välitse tupaan, ja lehdissä tuvan päällä kuului raitista huminaa.
Muistathan kuinka eilen kourukyntinen haukka vilauksella kaappasi punaposkisen kukkomme sinne meni eikä palaja. Kuka tietää vihollistamme, joka meitä salaisessa, synkässä äänettömyydessä väijyy. Jaakko. Sinäpä, Reetta, natkuttelet! Niinkauan kuin tämä kannon juurikas näitä kahta kättä, kahta tuoretta oksan jykyrää, heiluttelee, ei ole musta vaskikukkomme vaarassa. Uskotko, Reetta? Reetta.
Reetta sanoi, että sinä myöskin olit saapuvilla, kun hän papalle ilmoitti viskaalin tulosta. Miltä pappa silloin näytti? Sanopas se minulle! HILMA. Miltäkö näytti? Kuinka niin? ROUVA. Muuten vain tahtoisin sen tietää. HILMA. No, hän säpsähti hiukan ja katsoi kelloaan. ROUVA. Mitä! Säpsähti ja katsoi kelloaan! Entäs sitten?
ONNI. Josko minä olin täällä? REETTA. Niin, hän sanoi, että hänellä oli asiaa herra Onnille, ja pyysi, ettette menisi, ennenkuin hän on saanut teitä puhutella. ONNI. Jahah, kyllä. Minä odotan. Mikähän asia tuo mahtanee ? Mutta minne minä siksi aikaa panen tämän paketin? En tahtoisi, että kukaan saisi sitä nähdä, ennenkuin olen sen Hilmalle antanut. Pistäisinköhän sen tuonne sohvan taakse?
Päivän Sana
Muut Etsivät