Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin? KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu, joudu hiiessä! REETTA. Kyllä, kyllä. No, mikä nyt ukkoa vaivaa? HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä ystäväsi! KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään?
Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle yhden asian ? Niin, mitä Onni herralla ? ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on? REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin? ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta? REETTA. No, en minä nyt voi sanoa.
"No?" hymyili Martti ihastuksissaan ja katsoi Reettaan. Mutta samassa kääntyi Reetta äkisti pois hänestä, kätki kasvonsa, vaipui istumaan tuolille ja alkoi itkeä katkerasti. Martti katsoi kauan häneen ja laski hitaasti kynttilän pöydälle. Hän sitä ei ollenkaan ymmärtänyt, mutta hänen kasvonsa muuttuivat kokonaan. "Etkö, etkö sinä pidä näistä, Reetta?" kysyi hän viimein hitaasti ja epävarmasti.
"Loruja, Reetta! Etkö rakasta? Hullutuksia vain, mitä ovat ajaneet päähäsi tuolla pappilassa; ei ne meille sovellu. Martti on mies, joka ei juo eikä pelaa, vaan tulee hyväksi vaimolleen ja lapsilleen, ja siinä on jotakin, johon voi luottaa. Kuivaa nyt silmäsi, Reetta, ja kiitä Herraa. Martti Petterinpoika kyllä voi tehdä semmoisen köyhän tytön kuin sinut onnelliseksi, usko sinä vain äitiäsi!"
Reetta.
Kaikki, kaikki kauhasta lusikkaan ovat Seren, mun ainokaiseni perintö. Se onkin tyttö, joka puikahtaa vaikka neulan silmästä läpi! Reetta. Saat siitä, Simo, itsellesi vaimon sorean kuin hanhen pojan. Jaakko.
Kun Ellen-Lisbet vähän matkan päästä näki talon, alkoi hänen sydämmensä sykkiä kovasti, niin että hänen täytyi hetkiseksi seisahtua, käsi otsalla. Mitenkähän olikaan käynyt hänelle? Ensi aikoina eron jälkeen olivat Reetta ja Ellen-Lisbet kirjoitelleet toisillensa.
Kun tämä vaan ei päätämme höyryttäisi kuin viinapannun hattua. Jaakko. Juokaat vaan tekin, herkkä-korvaiset hovirouvat, kihmaiskaa, jotta korvanne soipi kuin huilu ja pasuuna! Laulakaa ja tanssikaa, te levottomat heinäsirkat! Hyppikää, te tervatepot ja piimäpirkot! Reetta. Musiikki vinkuu mun korvissani kantapäästä kiireesen asti. Sere. Kaksi Simoa näkyy mun silmissäni, kaksi kaunoista Simoa.
Ja hän otti pois kädet kasvoilta; mutta Reetta piilotti ne äitinsä syliin ja tarttui hädässään lujasti häneen kiinni. "Sanopas minulle yksi asia, Reetta. Olenko minä milloinkaan tehnyt sinulle mitään pahaa, olenko? No hyvä. Luuletko sitte, että minä, äitisi, tekisin sinulle mitään onnettomuutta? Entä Martti sitte? Nyt minä sanon sinulle jotakin, Reetta.
Ja hän oli niin tottunut jo Marttiin, siten kun pääsi helpolla kaikesta, että kun hän viimein eräänä päivänä tuli ja kiersi käsivartensa hänelle kaulaan, kertoakseen, että nyt oli jo puhuttu kuuliaisista ja häistä papille, niin Reetta ainoastaan hitaasti irtautui ja vastasi raukeasti: "Joko nyt?"
Päivän Sana
Muut Etsivät