United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Työnjohtajista se, joka oli varsinainen koko joukon johtaja, kääntyi isännän puoleen ja sanoi: »Me juuri tarvitsisimme sellaisen miehen, joka olisi samalla rauta- ja puuseppä. Ettekö sitä luovuttaisi hyvää palkkaa vastaan meille?» Mitä siitä maksettaisiin? Sepille maksetaan sangen korkeat palkat, aina kahteenkymmeneen markkaan asti päivältä.
Ukko uunilta urahti, parta lauloi, pää järähti: "Jo nyt tieän rauan synnyn, tajuan tavat teräksen. "Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, teräs tenhon-päivällinen! Siitäkö sinä sikesit, siitä kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit?
Rauta on raukka syntymättä, syntymättä, kasvamatta. "Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta kämmentänsä, mykelti molempiansa vasemmassa polven päässä. Siitä syntyi kolme neittä, koko kolme luonnotarta rauan ruostehen emoiksi, suu sinervän siittäjiksi. "Neiet käyä notkutteli, astui immet pilven äärtä utarilla uhkuvilla, nännillä pakottavilla.
Niitä kuului olevan paljo rautalouhoksessa, sillä muuksi ei voi kutsua paikkaa, kun louhitut kappaleet muodostavat valmista harkkorautaa. Rauta kuuluu maksavan tehtaalle 80 kopeekkaa puudalta paikalla, Abakanin ja Jenisein jokia myöten voi sitä kuljettaa alas. Päivälliselle kutsuttiin meidät erääseen virolaiseen perheeseen, jonka lapsen minä olin kastanut.
Ja kyllä todella rauta silloin tulta pelkää: Maallinen ymmärrys ei mielellään kasva järjen pyhän viisauden tulessa se rukoilee pois »tuskista tulen punaisen», mutta Ilmarinen huomauttaa syystä, että paha kerrassaan voittaa, jos alempi järki saa kulkea omin tein: Tunteet eivät olleetkaan kauniita!
Kuningas Mark, oletteko tyytyväinen tähän valaan?" "Olen, kuningatar, ja vahvistakoon Jumala tämän valasi oikeaksi!" "Amen!" sanoi Isolde. Hän lähestyi tulipätsiä kalpeana ja horjuen. Kaikki katsoivat häneen henkeään pidättäen; rauta oli hehkuvan punainen.
Jalon kiitäntää nyt kanteleeni soittaa, Kuinka häätyneenäkin se vihdoin voittaa, Sortovallat kaataa, pahaa uhmiellen, Mailmalle laulele, virs' ylevin! Kurjaa toivotonta lohdutellen auta, Sorretulta murra orjakahleen rauta, Turman joukkiolle, väkivaltaisellen Lausuos: saapuvi kostajakin!
Sa murru kahle, holvit haljetkaa Mun kirouksestain, jonk' alle lasken Nuo hirmulaiset, konnat, verenjuojat! Sä kestät kahle! Halpa, kurja rauta, Vahvempi, ikuisempi henkeäni! Ha, ha, ha! Kuules kuinka holvit nauraa Minulle, mulle. Kuolo, henken' ota, Maailman ylenkatseesen mua saata, Mut säästä, säästä herttua ja kansa! Ei äänt', ei lohdutusta!
»Olisiko sinulla vahvempaa rautaa?» kysyi Mikko yhä katsellen ja koputellen rautakappaletta. Seppä pelästyi jo, sillä hän tunsi kokemuksesta, että Mikon mielestä kaikki rauta tuli sepälle ihan ilman. »Ei ole nyt minullakaan, tehdään se vaan tuosta. Tällaisina vuosina ovat varkaat vähävoimaisia.» »Hm.» Mikko ajatteli, että hän katselee pajan loukosta, eikö sieltä löydy.
Sama ei ole laita Kalevalan vertauksissa, jotka juuri harvoin hakevat vastinettansa ihmisen käden kautta muuttuneen luonnon piiristä. Esimerkkinä tämmöisistä olkoon kuitenkin vertaus raudan kiehumisesta Ilmarisen ahjossa: Rauta vellinä viruvi, Venyi vehnäisnä tahasna, Rukihisna taikinana. Mutta melkein aina kääntyy Suomen runotar vertauksissansa viljelemättömän luonnon esineisin ja ilmiöihin.